Kesäisen ihana Suomi

Mitä pidemmäksi aika poissa Suomesta venyy sitä ihanampaa on puhua suomea, syödä kunnon ruisleipää, nähdä perhettä ja läheisiä, kaivaa rakkaita vaatteita kaapista lyhyeen käyttöön ja saunoa kunnon puusaunassa, muutamia tärkeimpiä ikävöinnin kohteita poissa maasta ollessa mainitakseni. Taaskaan ei Suomesta poissaolo venynyt muutamaa kuukautta pidemmäksi, mutta sitäkin suuremmalla syyllä on vaikeaa ajatella että jäisi vuoden kiintiö mansikkakermakakuista, pitkistä valoisista kesäilloista ja koivumetsän tuoksusta kokematta.


Tällä kertaa juhlan aihetta löytyi enemmänkin sillä saatiin perheen, lähisuvun, kummien ja ystävien voimin juhlistaa ripille päässeitä pikkusisaruksiani, jotka ovat koko pienen elämänsä olleet toistensa parhaimmat ystävät, luokkatoverit ja nyt lisäksi valokeilan jakaneet konfirmoidut rippileiriläiset. Iloinen juhlakansa huokaa ihastuksesta ja lausuu kannustuksen sanoja maailman kannustavimman ja reippaimman isosisän johdolla.

Vuonojen maassa

Norja jätti mieleen lähtemättömästi upeita muistoja henkeäsalpaavista vuoristo- ja vuonomaisemista, valloittavan rempseistä ihmisistä, herkullisista mereneläväruoista ja hauskoista aksenteista ja sanoista. 6 viikon työrupeama kotihoidossa Ålesundissa, pienen Atlantin merenrantakaupungin laitamilla melkein joka päivä auringonpaisteessa vuoren rinteitä ajellessa kului kuin siivillä. 

Liekö rattoisa työ, mukavat asiakkaat, avuliaat kollegat, ahkera säännöllinen urheilu vai aikataulutettu tenttiin valmistautumiseen keskittynyt vapaa-aika, mutta viikot loppuivat melkein ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan. Pienestä kielen kiireelliseen oppimispaineeseen kohdituneesta alkushokista huolimatta kesäiset päivät liukuivat ohi kuin pilvet sinitaivaalla. Otin haasteen vastaan saman tien, kävelin kirjastoon lainaamaan äänikirjoja kielen perusteista aloittelijoille, filmejä norjalaisin tekstityksin ja jumppavideoita norjalaisin ohjein. 

 Kummasti ruotsin kielen satsaamisesta kuluneen akateemisen vuoden aikana oli myös apua. Onneksi ei liian haastavia tehtäviä joissa vain kokeen et hoitajat selvisivät mutkastomasti pääosin sälytetty mun harteille ja jopa tasaisehkon työnjaon ansiosta ei tarvinnut liikenteessä alkaa kaahailemaan kiireessä potilaan luota toiselle. Geiranger, kalastus ja katkaravut piti jättää seuraavaan kertaan jotta olisi vakava syy palata takaisin.

Myös pääkaupunki jäi vain pinnalta raapaistuksi ja vain muutama tärkein nähtävyys kuten kaupungintalo, kaupunginlinna, Vigelin patsaspuisto, viikinkilaivamuseo, kasvititeteellinen puutarha, kapunginmuseo, Nobelmuseo ja uimaranta koetuksi. Ellei jo vieraanvaraiset, aurinkoista ja ystävälliset paikalliset jo sinällään riittäisi. Pikaisiin palaamisiin tähän viehättävän kauniseen maahan!