Uuteen kotikaupunkiin asettumassa

Kolme ensimmäistä viikkoa uudessa työpaikassa on nyt takana ja erityisesti viimeisimpään on mahtunut erittäin hienoja tilanteita kun mun kollegoiden artikkeli julkaistiin tiistaina Guardianissa  ja perjantaina BBC haastatteli mun Lontoossa asuvaa kollegaa World Business Reportin radiolähetyksessä GSKn EU:n päättäjiltä saamasta vihreästä valosta malaria rokotukselle ja siitä siunauksesta joka se tulee olemaan kehitysmaille ja trooppisille alueille. 

On todella kiitollista huomata kuinka joka päivä kaikki uudet asiat alkavat käydä paremmin järkeen ja vähitellen pystyn paremmin ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia. Kiitos kaikkien kärsivällisten kollegoiden jotka jaksavat vastata mun lukuisiin kysymyksiin ja neuvoa eteenpäin yhdessä tiimityöskennellen. Työn sisältö on tällä hetkellä yhtäaikaa melko kohdennettua mutta samalla erilaisista aihepiireistä koostuvaa. Indexillä on menossa parhaillaan neljäs sykli eli valmistelemme neljättä julkaisua vuodelle 2016 ja sitä ennen julkaisemme tutkimusmetodologian jonka sisältöä parhaillaan kokoamme ja kirjoitamme yhteistyössä ulkoisten eksperttivalvontakomiteamme ja asiantuntijoiden avustuksella. Työporukkamme ilmapiiri on erittäin yhteisöllinen ja olemme pieni, dynaaminen ryhmä ja paljon teemme tiivistä yhteistyötä erilaisissa kokoonpanoissa. Näin kesäaikaan on ihan mukava hypätä kyytiin kun talo on vähän hiljaisempi ja rauhallisempi ja kaikilla on kesäisen rempseä olotila. Kun heinäkuun helteiset ilmatkaan eivät ole vaivanneet pahemmin ei edes haittaa istua toimistossa kun ulkona on sateista, tuulista ja myrskyistä. 

Myrskystä puheenollen, sitä on tänään ollut vähän liiaksikin. Kävin Rotterdamissa suunnittelemassa syksyllä aloittavaa Lasten Omaa Kirkkoa jossa olen päävetäjänä ja tarkoituksenani oli osallistua samalla reissulla kaupungin kesäkarnevaaleihin, mutta ne olivatkin kurjan ilman vuoksi peruttu. Ja hyvä että oli koska ilma muuttui todella vaaralliseksi ja etsiydyin Natuurhistoorisch museoon ja Wereldmuseoon turvaan ja viettämään iltapäivää uuden museokorttini ansiosta. Kotiin tullessa odotti kuitenkin erittäin ikävä yllätys kun asuinhuoneeni ikkunaovi oli puoliksi irti. Joskus kai se oli väkisinkin tultava tutuksi paikallisiin vakuutusyhtiöihinkin vaikka mieluummin jättäisin tämän kokemuksen välistä.

Takaisin iloisempiin aiheisiin eli World Healthcare Forumin, European Health Literacy konferenssin ja European Federation for Primary Caren konferenssin suunnittelut etenevät oikein mukavasti ja on hienoa olla terveystieteiden alan nuorten työntekijöiden roolia vahvistamassa ja tukemassa. Global Health Mentorships mentorointiohjelman valmistelut ovat jo erittäin pitkällä ja odotamme jo todella innokkaina elokuun alkua ja pilottiprojektin käynnistämistä. Kaikenlaista mukavaa isompaa ja pienempää projektia loppukesään ja alkusyksyyn tulee siis mahtumaan että ainakin alku uudessa kotikaupungissa on ollut mukavan tapahtumatäyteinen eikä ole enempää harrastuksia ehtinyt ainakaan vielä liiaksi kaipaamaan.

Hup Holland

Gradun kirjoitus ja sille omistettu lukukausi on alkanut uusissa maisemissa, Maastrichtissa, Etelä-Hollannissa. Toivon mukaan tuleviin kuukausiin tuleekin sisältymään mielenvirkistystä ja eri kulttuurien kohtaamista vastapainoksi ahkeralle kirjoitukselle. Ja tiivistä kirjoitusta luvassa onkin, koska ohjaajani on erittäin sitoutunut että saamme julkaisukelpoisen artikkelin valmiiksi. Lisäksi hänellä on valtavasti kontakteja ympäri maailmaa, paljon ideoita erinäisiin projekteihin ja pitkä kokemus tutkimuskentältä, eli vaikuttaa erinomaiselta ympäristöltä tämän kaltaiselle tutkimusprojektille ja oppimistehtävälle. Ohella teen työharjoittelua, jottei vain aika kävisi pitkäksi ja pysyisi työn touhussa. Näihin työharjoittelutehtäviin Health Literacy Europen ensimmäisenä työharjoittelijana kuuluu mm. kolmannen Euroopan Health Literacy verkoston konferenssin valmistelu, verkoston kommunikaatiokanavien aktivointi ja verkoston edustaminen erinäisissä virallisissa tilaisuuksissa ja seminaareissa. Lisäksi minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi koko kansainvälisen terveyden yksikön osalta nuoreen mutta hyvin kuuluisaan ja moderniin 16 000 opiskelijan Maastrichtin yliopistoon. Koko tiedekunta on erittäin aktiivinen järjestämään työmarkkinamessuja, vierailevia luennoitsijoita ja oppimisretkiä Brysseliin. Opetus on tyypillisen hollantilaisittain korkealuokkaista ja vahvasti vertaismentorointiin ja läheiseen ryhmäohjaukseen painottuvaa. Yliopisto kutsuukin itseään Problem-based-learning yliopistoksi. Lisäksi pohjois-eurooppalaisittain ihmiset ovat maanläheisiä eikä ainakaan meidän toimistolla tunnu hierarkiaa näkyvän oikeastaan missään.

Kaakkois-Hollanti alueena on viehättävän idyllinen kaupunkimaisemaltaan ja mäkisine maastoinen verrattuna muun maan tasaisiin peltomaisemiin. Moni hollantilainen kehuu aluetta Hollannin kauneimmaksi. Maastricht on Nijmegenin kanssa Hollannin vanhimmat kaupungit ja historia on ollut erittäin värikäs ja sotaisa ja kaupunki ollut jatkuvasti eri isäntien hallinnassa, useita kertoja ranskalaisten ja espanjalaisten valloittama. Kaupunki on alunperin perustettu roomalaisten leiripaikalle, sillä roomalaiset  ylittivät tällä paikalla joen hevosilla ja valloittamaan pohjoisia alueita, eli kaupunki oli tärkeä liitoskohta. Kaupungin nimi tuleekin Maas joen ylittämisestä (=richt). Maan alta puolestaan löytyy valtavat luolastot hiekkakivilouhoksia jotka vuosisatoja kaivettiin jotta saatiin kiveä kaupungin rakennuksiin, mutta jotka ovat myös toimineet pakolaisten ja karjan piilopaikkana ja toisen maailmansodan aikana muun muassa taiteen säilytyspaikkana. Lisäksi kaupungissa on kirjoitettu tärkeä Maastrictin sopimus joka johti Euroopan unionin syntyyn ja euron luomiseen.

Päivittäisiin aktiviteetteihini kuuluu hollantilaisittain ruosteisella pyörällä 11km matkan edestakainen pyöräily kotoa Belgian puolelta rajaa Lanakenin maalaiskylästä toimistolle hevosia matkalla ihastellen, hollannin kielen aktiivinen opiskelu ja opiskelijajumppassa kuntoilu sekä satunnaisesti laajasta hollantilaisten, belgialaisten ja saksalaisten oluiden kirjosta nauttiminen. Kun aurinko paistaa voi aistia jo kevään tulon ja kohtahan tulppaanitkin jo alkavat kukkia.

Joulun taikaa

Suomessa perinteisesti piparkakun, joulutähtien, joulukuusen, uunikinkun, juureslaatikoiden ja kynttilöiden tuoksuisen joulun jälkeen Oslo kutsui Uuden Vuoden ja Loppiaisen aikaa viettämään töiden merkeissä vanhainkoteihin. Luminen ja talvinen Oslo oli vieläkin kylmempien pakkaslukemien puolella kuin Helsinki ja Tukholma, jossa tein lyhyen yhden yön välipysähdyksen Itämeren viehättävän laivaristeilyn päätteeksi. Niin kylmä että pieni sähköpatteri jopa taisteli lämmittääkseen vanhan talon pienen muutaman neliömetrin huoneen huonosti tiivistettyjen ikkunaluukkujen vuoksi edes joihinkin lämpölukemiin. Villasukat, kerrospukeutuminen, paksu täkki ja uunin lämmittäminen lisäapuna niin päiväs- kuin yöaikaan auttoivat selviämään paleltumiselta ensimmäiset päivät kunnes ilma vaihtui golfvirran alaisuudessa tyypillisiksi nollalukemiksi. Huoneen vaikuttaessa liian pieneltä ja gradun lakatessa edistyä keitin teetä ja yritin kovasti bongailla kanssa-asujiani, joita vaihtelevasti oli neljästä viiteen tai lähdin läheiseen kirjastoon. Joulun jälkimainingeissa vanhan diakonissakollegani ja hänen kihlattunsa innostuivat tarjoilemaan mielettömän hyvää perinteistä norjantilaista jouluruokaa hapankaaleineen ja rapsakan rapeine porsaan kylkineen. Vanhan Geneveaikaisen tuttuni kanssa vietimme uutta vuotta ekumeenisessa rukoustapahtumassa ja paransimme maailmaa kahvikupin äärellä.