Suomessa perinteisesti piparkakun, joulutähtien, joulukuusen, uunikinkun, juureslaatikoiden ja kynttilöiden tuoksuisen joulun jälkeen Oslo kutsui Uuden Vuoden ja Loppiaisen aikaa viettämään töiden merkeissä vanhainkoteihin. Luminen ja talvinen Oslo oli vieläkin kylmempien pakkaslukemien puolella kuin Helsinki ja Tukholma, jossa tein lyhyen yhden yön välipysähdyksen Itämeren viehättävän laivaristeilyn päätteeksi. Niin kylmä että pieni sähköpatteri jopa taisteli lämmittääkseen vanhan talon pienen muutaman neliömetrin huoneen huonosti tiivistettyjen ikkunaluukkujen vuoksi edes joihinkin lämpölukemiin. Villasukat, kerrospukeutuminen, paksu täkki ja uunin lämmittäminen lisäapuna niin päiväs- kuin yöaikaan auttoivat selviämään paleltumiselta ensimmäiset päivät kunnes ilma vaihtui golfvirran alaisuudessa tyypillisiksi nollalukemiksi. Huoneen vaikuttaessa liian pieneltä ja gradun lakatessa edistyä keitin teetä ja yritin kovasti bongailla kanssa-asujiani, joita vaihtelevasti oli neljästä viiteen tai lähdin läheiseen kirjastoon. Joulun jälkimainingeissa vanhan diakonissakollegani ja hänen kihlattunsa innostuivat tarjoilemaan mielettömän hyvää perinteistä norjantilaista jouluruokaa hapankaaleineen ja rapsakan rapeine porsaan kylkineen. Vanhan Geneveaikaisen tuttuni kanssa vietimme uutta vuotta ekumeenisessa rukoustapahtumassa ja paransimme maailmaa kahvikupin äärellä.
