Maputo, Mozambique

Maputo is the capital and largest city of Mozambique with almost 2 million habitants. It is known as the City of Acacias in reference to acasia trees commonly found along its avenues and the Pearl of the Indian Ocean. It was famous for the inscription "This is Portugal" on the walkway of its municipal building. Today, it is a port city on the Indian Ocean, with its economy centered around the harbour. 

 Country and city are still recovering from war over 20 years back. A lot of constructions are being build, maintenance is improving, houses are getting new paint. But still many of the buildings look abandoned.

 Roman Catholic Cathedral. Huge white church.

Mosque

 

Fortress of Maputo reminds of the time of war.

 Xipamaneni fish market, where you choose from fresh fish..

 ...and the restaurants prepare meal for you.

All the street sellers are real masters of selling.

 Beautiful beach, soft sand, sunset...

 The biggest pizza I have ever seen.

A real flea market, where it is possible to find everything. Less modern shopping mall. Not too clean either.

Taiwanin opiskelijadelegaatio

Meille tuli UNISWAan vierailemaan kahdeksi päivää pieni Taiwanilaisten terveysalan opiskelijoiden delegaatio tuoden iloisen ja energisen tuulahduksen tullessaan. Pari päivää sujui rattoisasti kiinalaisia kirjaimia kirjoitellen, akupunktiopisteiden tunnistamista harjoitellen, tansseja, pelejä ja viitomakielisiä lauluja opetellen, kuivattuja hedelmiä maistellen sekä kieliin ja kulttuureihin puolin ja toisin tutustuen. Taiwan on kiinnostunut aloittamaan korkeakouluyhteistyötä useiden Afrikkalaisten, Eurooppalaisten ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa ja on lähettänyt opiskelijoita matkalaukkulastillisten kanssa ympäri maailmaa esittelemään Taiwania ja tutustumaan korkeakouluyhteistyömahdollisuuksiin. Taitavia ja luontevia olivat opiskelijat esiintymään ja hyvien esityksien myötä mullakin heräsi uteliaisuus tätä viehättävää Aasialaista saarivaltiota kohtaan. Mikäs siinä, maailma on muuttunut kummallisen pieneksi uskaltauduttua Euroopan rajojen ulkopuolelle ja kaukausemmat ja eksoottisemmatkin kohteet realistisemmilta vierailukohteilta.

Teho-osasto

RFM:n teho-osasto on sairaalan modernimpia osastoja. Laitteet ovat kohtalaisen uusia ja osasto on remontoitu vain muutama vuosi takaperin Taiwanin hallituksen tukien avulla, kuten suuurin osa remonteista sairaalassa on yksittäisten lahjoitusten asiosta mahdollista. Täälläoloni aikana on rakennustyöt merkittävästi edenneet myös uudella fysioterapiaosastolla ja röntgenissä. 

Teho-osaston henkilökunta on erikoistunut hoitamaan tehohoitoa vaativia potilaita ja on erittäin motivoitunut päivittämään osaamistaan. Osastolla olisi tilaa suuremmalle potilasjoukolle, kuin minkä määrän sieltä tavallisesti olen löytänyt, liekö tämä johtuu kehitysmaan oloista, joissa potilaiden siirtämisen mahdollisuudet ovat rajalliset tai ennusteiden vuoksi erittäin rajallisesti katsotaan potilaita voivan tehohoitaa, ihan potilaiden taloudellisista rajoitteista johtuen kuin yleisestä vähäisestä uskosta tulevaisuuteen. Vastasyntyneille on kuitenkin oma spesiaalihoito-osastonsa ja tämän potilasryhmän erottaminen vaikuttaa myös potilaiden määrään. Teho-osasto ja renaalidialyysiyksikkö työskentelevät läheisessä yhteistyössä ja tämä on suurin osastoa työllistävä potilasjoukko. Näiden potilaiden lisäksi osastolla olikin vierailuni aikana vain yksi muu auto-onnettomuudesta toipuva potilas, jolle sairaalassa vapaaehtoistyötä tekevä somatologi antoi jalkahoidon ja jonka tilanne koheni hiukan, vaikkakin aivotilanteen vuoksi potilas voi korkeintaan siirtyä sisätautiosaston kautta pitkäaikaisosastolle. Uskoni somatologiaan on vahvistunut merkittävästi.

FLAS

Yesterday and today I had a privilege to join Family Life Assosiation of Swaziland, non-governmental Sexual and Reproductive Health organization, which has operated in the country since 1979. FLAS started solely as a family planning institution, focusing on provision of information and services on contraceptives and general family planning, but grown to encompass a variety of SRH services targeting mainly 10-24 years youth. Since few years back FLAS has not only operated in Manzini and Mbabane clinic, but also through 4 youth centers and 15 outreach sites, which provide services in mobile clinics. http://www.flas.org.sz/

Yesterday I jumped to one of the 3 FLAS mobile vehicles, which headed to Hluthi, city near border in Southern Swaziland, where more than 50 clients organized themselves to a queue and one by one stepped in the car to be counceled and treated. Most popular desired contraceptive was injection for either 2 or 3 months, since it is unvisible and many husbands do not accept the use of contraceptives, but also few pills and condoms were delivered. HIV tests and simple STI screenings were provided. Few mothers came for antenatal check-ups and few pregnancy tests were made. With this amount of clients it makes sense to drive that far to rural area.

On the second day in Manzini clinic I joined provision of contraception and family planning services, STI screening and treatment, Cervical and Breast cancer screening, antenatal and post-natal visit check-ups and counceling services. In Manzini FLAS has also youth center, where youth friendly programs operate in cooperation with schools and communities providing education and health services but also activities and leisure events.

With the experience and vision for providing high quality services FLAS made an unforgettable impression. I hope their work will fleurish and be able to reach more and more citizens of Swaziland.

Somatology

I have a new somatology friend, who has magical hands and impressive knowledge of anatomy and fysiology. 1 year ago she started the first and only somatology clinic in Swaziland and now she is trying to adertize her treatment by volunteering in RFM. I have seen with my own eyes that her treatment has helped her clients to start healing and coping with their diseases. And I was even able to witness myself the wellbeing resulting from somatolgy foot therapy.

Somatology is a study or science of the human body as a branch of anthropology. It combaines physics, chemistry, biology and botany. Somatology uses method of reflexology or zone therapy, alternative medicine involvinging the physical act of applying pressure to the feet, hands, or ears with specific thumb, finger and hand techniques without the use of oil or lotion. Reflex areas reflect the image of the body on the feet and hands, with the premise that such work effects a physical change to the body and improve health in the corresponding area. Somatology developed in 1967 and has own scientifical evidence.

Clinic is based in Manzini and new group of baby feet massage will start soon. https://www.facebook.com/serenity.somatologyclinic/about

 

Päivystystä kehitysmaaoloissa

Jokainen päivä päivystyksessä on ollut jännittävä ja täynnä uusia oppimiskokemuksia. Osasto on sairaalan kiireisin, mutta koska hoitajia on paljon ei tempo päätä huimaa ja toisinaan hoitajat ovat yllättävänkin kylmän viileitä ja rauhallisen harkitsevia liikkeissään. Koskaan ei tiedä mitä ovista saapuu sisään osastolle ja yhteen päivään voi mahtua koko ihmiselämä. Mikäli potilaan tilanne ei ole kriittinen ja hän voi itse kävellä, hänet lähetetään herkästi poliklinikalle, jossa on pidemmät jonot ja hoidetaan pienemmät vaivat, jotta pieni päivystysosasto ei täyty liikaa. Kuitenkin esimerkiksi korvahuuhteluita tehdään, mikäli ei ole liikaa potilaita. Potilaita ei oteta vastaan ennen kuin he ovat käyneet hakemassa potilaskansionsa arkistosta ja potilaat jaotellaan vaivan mukaan gynepotilaisiin, kirurgiapotilaisiin, pediatriapotilaisiin, asthmapotilaisiin ja seurantahuoneeseen kiirellisyysjärjestykseen.

Sairaanhoitajat työskentelevät hyvin itsenäisesti, mutta lääkärit haluavat pääasiallisesti nähdä potilaan myös. Päivystyspotilasdiagnooseja, joita Swazimaassa on paljon, mutta Suomessa vähemmän on esimerkiksi  anemia, meningiitti, absessi, sukupuolitauti, aliravitsemus, tuberkuloosi ja vatsavaivat. Astmapotilaita on paljon ja lääkärit pyrkivätkin puhumaan potilaiden kanssa paljon, jotta he osaisivat pitää huolta itsestään, käyttää lääkkeitä oikein ja tietää miten välttää astmakohtauksia. Surullista on kuunnella, kun kroonisia sairauksia, astman lisäksi esim diabetestä ja verenpainetauteja sairastavilla ei ole varaa lääkkeisiin. Potilaat tulevat sairaalaan myös erittäin huonokuntoisina, toisinaan jopa pitkittäneensä tuloaan käymällä ensin perinteisellä parantajalla ja heidän auttamisensa voi siksi usein olla liian myöhäistä. Kaikki kuitenkin tehdään, mitä rajoitetuilla resursseillä ja välineillä on mahdollista.

Last month momentum

Will I ever get used to Swaziland? How to get used to a country? When knowing something inside out so well that it becomes easy to find solution to cope with any unpredicted situation or just for the sake of making life easier, closing mouth when disagreeing. Become accustomed to life as it appears on this side of the globe. Adapt to culture, climate and societal system, become passive to overcriticism, blind to differencies in ways of behaving, accept cultural taboos...

No, am afraid I will never stop being heartbroken for malnourished children especially orphans, agree with patriarchal thinking, approve uncommitment in terms of couple life as well as any group assignment, enjoy of being imprisoned indoors always when it is dark outside, believe that your surname should define your social status and list goes on..

And at the same time, there are many ways of doing things, communal approach of Swazis, including all the members of the group, setting the benefit of the family before own is somehow very fascinatingly unselfish. It is strong insult if you pass by someone without greeting. And still in a developing country, only those who are most strongest competitive, ignoring all the needy around and born golden spoon in mouth move on in life easiest.
Is the future bright for this country? Is there any hope today? Yes, as long as there are people believing in them. Yes, as long as there are people who commit themselves for doing good to others. The Swaziland I have gotten to know has surprisingly many these kind of people. Change just does not happen very fast. And majority is always stronger than minority.

Every day in Swaziland has been a rainbow of emotions often including seeing human life in its best and its worse. Will I ever get used to Swaziland? I hope not. I do not want to loose curiosity, appreciate the small wonders of every day life, uniqueness of human life, choosing what feels right and questioning. Yet I love this country and its people. I am ready to give everything for making this place even a little bit better place and lives of my fellows even a bit happier. 31 days, how much they can include, one step at a time...