Kolmasosa ajasta jäljellä ja kaksi kolmasosaa takana. Paljon olen ehtinyt näkemään ja kokemaan, mutta vielä on paljon tavoitteita matkan varrella tarttunut matkaan, jotka ovat saavuttamatta. Olen tullut uusien ystävieni kanssa läheisemmäksi ja alkanut saamaan satunnaisia vierailijoita pistäytymään lähes päivittäin enemmän tai vähemmän yllättäen. Olen iloinen, että ystävien saaminen kulttuurien ja elinolosuhteiden erilaisuudesta huolimatta ei ole kovin hankalaa, Swazimaassa rasismia ei oikeastaan ole, mutta ainut kuilu joka usein on paikallisten kanssa on heidän haasteensa yrittää ajatella meidät samanarvoisina, tasavertaisina, taloudellisten lähtökohtien erilaisuuden lisäksi.
Olen jo loppuraportit vaihto-ajasta Diakiin palauttanut ja loppuarvioinnit pitänyt, sillä lukukausi Suomessa päättyi toukokuun lopussa ja pisteet piti saada ennen opettajien kesälomia merkityiksi, vaikka ehdolliset ovatkin, sillä runsaan kurssimäärän vuoksi kerään vielä harjoittelun tuntimäärää kasaan. Tällä hetkellä odottelen siis pisteiden ilmestymistä elektroniseen opintotietokantaan ja Swazimaan yliopistossa kirjoittamieni lopputenttien tuloksia, joiden pitäisi saapua muutaman viikon päästä. On ihan mukavaa, kun ei tarvitse joka toinen päivä enää matkustaa Mbabaneen, vaikka tuleehan sitä vähän väliä sinne tänne reissailtua, ja olen löytänyt enemmän aikaa urheilullekin eli olen nyt enemmän ehtinyt käymään yliopiston koripallojoukkueen treeneissä.
On tervetullutta kun on taas kämppiksiä eli kaksi amerikkalaista farmaseuttiopiskelijaa, usean viikon tauon jälkeen, eli vähän enemmän eloa illoiksi ja viikonlopuiksi hiljentyvässä sairaalassa, vaikka ovatkin vain lyhyen aikaa ja lähtevät jo ensi viikolla. Usein ruokailemme yhdessä lounaita ja päivällisiä, ja on mielenkiintoista oppia farmaseuttinäkökulmaa kehitysmaaolosuhteista.
Sateet ovat oikeastaan loppuneet vaikka vielä onkin ollut yksittäisiä pieniä kuuroja, jotka ovat kummallisia tähän vuodenaikaan. Luonto alkaa kuivumaan ja pölyä on ilmassa joka kulkeutuu kaikkialle. Tällä hetkellä on kova ikävä Suomen valoisia iltoja tai paremmin sanottuna yöttömiä öitä. Pimeä tulee jo puoli kuudelta ja kylmimmät yölämpötilat laskevat tällä hetkellä 7 asteeseen ja vaikka aurinko lämmittääkin päivällä aina 23 asteeseen ovat aamut koleita. Lisäpeitot, lämpöpatteri, lämpimämpi takki, sukkahousut ja sormikkaat on otettu käyttöön. Olen kiitollinen, että asunnossa suihkussa saa lämmintä vettä vedenlämmittimen ansiosta, mutta tiedän, että suurimmalla osalla maan asukkaista ei ole näitä ylellisyyksiä. Sandaaleissa sukitta tai kokonaan kengittä kulkevat vaatimattomissa oloissa elävät vähäpukeiset swazimaalaiset, jotka ovat herkkiä tälle pienelle viileydelle ja sairastumiselle. Sanomalehdessä olikin aukeaman kokoinen kehoitus hyvään käsihygieniaan ja influenssan ehkäisyyn. Lisäksi on alkanut myös rekisteröityminen syyskuussa oleviin eduskuntavaaleihin ja siihen liittyen lehtijuttuja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti