Ihmiskauppa seis

Ihmiskauppa on järjestäytynyttä rikollisuutta toimintaa. Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus. Ihmiskauppa kattaa naisten, lasten ja miesten kuljettamisen ja myymisen hyväksikäyttötarkoituksessa esimerkiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten siirtämiseksi. Ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit täyttävää hyväksikäyttöä tapahtuu esimerkiksi kotitalouksissa, ravintola- ja rakennusaloilla. Uhri on alistussuhteessa tekijään ja orjuuden kaltaisessa tilanteessa.

Ihmiskauppa on huume- ja asekaupan ohella yleisin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muoto, tuottaen YK:n arvion mukaan rikollisjärjestöille vuosittain miljardeja dollareita. Huume- ja asekauppaan verrattuna ihmiskaupan riskit ovat paljon pienemmät ja voitot suuret.

Ihmiskauppa koskettaa kaikkia maailman maita – joko lähtö-, tulo- tai kauttakulkumaana. YKn arvion mukaan vuosi lähes miljoona ihmistä joutuu
kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi. Arviolta yli 90%ssa tapauksista oma perhe myy ja 70 % myyjistä on naisia. Noin 65–75 % ihmiskaupan uhreista on naisia.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä nais- ja tyttökauppa on maailmanlaajuisen ihmiskaupan yleisin muoto. Naiskauppa on organisoijilleen tuottavaa liiketoimintaa, sillä nainen voidaan ostaa 1250-1500 dollarilla ja myydä 250-350 dollarilla/tunti.

Mekongin alueen naiset elävät murroskautta perinteisen ja modernin elämäntavan välissä. Talouskasvu alueella on ollut nopeaa ja köyhyyttä on onnistuttu kitkemään. Nopea kasvu on kuitenkin johtanut eriarvoistumiseen ja synnyttänyt voimakkaan muuttoliikkeen, jonka sivutuote
on valtava ihmiskauppa. Lähetysseura tukee Mekongin alueella viittä paikalliskumppania heidän ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön
vastaisessa työssään.

Tänä viikonloppuna opin eskarissa, että onneksi on järjestöjä, jotka tekevät ihmiskaupan vastaista työtä. Lähetysseura esimerkiksi tarjoaa 2 vuoden tukiohjelmia ihmiskaupan uhreille Mekongin joen alueella olevissa 7 maassa, joissa ihmiskaupan esiintyminen on tiheintä maailmassa. Uhrit tarvitsevat psykososiaalista terapiaa, hygieniatietoutta, katastrofiapua, ruokaa, koulutusta, apua papereiden hankkimisessa ja laillisen työsopimuksn laatimisessa.

UN city and World Health

UN city in Copenhagen bases to the idea of a stronger and more unified United Nations, accommodating all eight Copenhagen based UN agencies under the same roof. The philosophy was not only to obtain considerable savings on economies of scale, but also to facilitate the cooperation on substance among the agencies, coordinate better within human resources, common procurement, joint tender committees, shared support staff and joint information programs.

UN City is platinum LEED certified and has been awarded European Commission's Green Building Award for New Buildings. LEED addresses the entire lifecycle of a building and 5 environmental categories (Sustainable Sites, Water Efficiency, Energy and Atmosphere, Materials and Resources and Indoor Environmental Quality) are involved to architectural solutions in the UN city.

The WHO Regional Office for Europe is one of 6 WHO regional offices around the world. It collaborates with a range of public health stakeholders in the region building synergies, enlarging partnerships, helping to improve public health surveillance and strengthening alert and response systems to allow quicker and more efficient responses to disease outbreaks and pandemics across the 53 countries in the WHO European Region.

Some main working areas of WHO in Europe is in health security, health information, tobacco control, nutrition and obesity, cancer and other noncommunicable diseases, environment and health, e-health, health research, health innovation and health education. Current health challenges in Europe are non-communicable diseases, aging population,  the threats of antimicrobial resistance, especially multidrug resistance and some communicable diseases such as HIV.

It takes a long time to form a link between evidence and practice, and to turn it into policy. Measurements have to exist and become mainstream before evaluation can be conducted and conclusions drawn. The success stories in the history of WHO in Europe are tobacco policy, malaria elimination and making pregnancy safer to name a few.

Change has happened in global health care financing and structure. Private donors have became bigger and stronger. Despite this change, WHO has remained independency in framing priorities for their work and creates objectively recommendations and guidelines. Even despite the economical challenges in Europe, the WHO is coping well and continuing their important work.

The aims of WHO in Europe are to create circumstances for empowerment, support societal systems that create health and facilitate. The social capita is increasingly getting attention as a fundamental role in health of individuals and societies. WHO recognizes community resilience, cohesion and connectedness, and engages health literate individuals, communities and organizations to reach capacity to navigation, engagement and ownership of their own health. WHO aims to support communities to adapt, to cope with, to response strategicly to health hazards and crises in order to get maximum impact with limited resources. Through tackling main health challenges and governance, empowerment, strengthening of health systems, creating resilient communities and supportive environments, WHO improves equality, equity, leadership and governance in Europe.