Beyond Borders: kesäkuuta 2014

My internship in ECSA - Health Community has been so far very successful. Every day in ECSA is exciting and busy with numerous on-going projects, meetings and activities. This year ECSA is celebrating 40^th anniversary and this can be seen in so many levels of work. ECSA has now 40 years of promoting regional cooperation for better health. According to Director General, even despite the economic down turns that have affected most of the member states the role of ECSA as a secretariat remains not to compromise the mandate ECSA is entrusted in. The region of ECSA provides challenging demographic statistics which incline to poor health indicators, poor economic performance indicators leaving the region in enormous need even if most of the mortality and morbidity causes that impact the economic development are controllable and preventable.

Currently the seven departments of ECSA are HIV/AIDS program, Family & Reproductive Health, Human Resources for Health & Capacity Building Programme, Research, Information & Advocacy, Food & Nutrition, Health Systems & Services and Monitoring & Evaluation. The vision of ECSA is to be the leader in health in East, Central and Southern Africa, contributing towards the attainment of the highest standard of physical, mental and social well-being of the people in the region. This is done through advocacy, capacity building, brokerage, coordination, inter-sectoral collaboration and harmonization of health polices and programmes. Focus of the work on this year is taking stock of past performance and focus on the post MDG agenda. Especially attention is directed to universal health coverage, communicable and non-communicable diseases within wider context of the determinants of health, globalization and health.

Currently ECSA is preparing the 8th Best Practices Forum (BPF) and the 24th Directors’ Joint Consultative Committee (DJCC) Conference with a theme “ECSA Health Community at 40: Strengthening Regional Cooperation for Better Health Outcomes”. Sub-Themes are “Universal Health Coverage”, “Innovations in the development of Human Resources for Health”, “MDGs lessons for Post 2015 Agenda” and “Control of infectious diseases”.

I’m so thankful to be involved with the important work that is conducted in ECSA every day.

Astuminen lämpimään ja kosteaan trooppisen Tansanian rannikkoilmastoon lentokoneesta oli jotakin ennen kokematonta. Ilma tiivistyi kosteutena iholle ja teki mieli pukea lyhythihaista päälle, mutta hyttysiä oli joka puolella ja siksi oli parempi valita ihoa peittävää vaatekerrosta ja suihkuttaa hyttyssuojavoidetta. Ensimmäinen paikallinen banaani, avocado, topetope, ananas, vesimelooni, mango ja papaija suli suuhun. Ainoastaan appelsiini ei ole makeampi kuin Euroopassa kaupoissa myytävät lajikkeet. En ikinä tiennyt että banaanilajeja on näin montaa ja kovimmista lajikkeista voi valmistaa vaikka mitä keitosta muhennokseen.

Bussimatka Dar Es Salaamista Arushaan kesti 13 tuntia. Ehti hyvin nähdä Tansanian maaseutua, josta maa pääasiallisesti koostuu. Saksalaiset rakennuttajat voittivat kilpailun ja ovat nyt rakentamassa uutta tietä tälle välimatkalle. Toivottavasti rakentavat teitä muuallekin maahan, niin yhteydet paranee ja kehitys leviää. Jopa Arushan ulommille keskusta-alueilla tiet ovat surkeassa kunnossa etenkin näin sadekauden päättymisen aikaan. 48 miljoonan asukkaan maa on maailman köyhimpiä maita, jossa kolmasosa ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja kaupungissa köyhyys näkyy kerjäläisinä ja katulapsina. Kontrasti on raju, sillä Arushassa on jopa neljä 5 tähden hotellia ja ruokakaupassa ja kirjakaupassa on yllättävän runsas valikoima. Jopa uusimmat jenkkileffat näytetään elokuvateatterissa muutama päivä ensi-illan jälkeen.

Liekö ilmaston lämpenemistä, mutta sadetihkua jatkuu vielä kesäkuussakin ja ilma on pilvinen jatkuvasti eikä aurinkoa ole paljon näkynyt. Muutenkin Arusha on hieman ylempänä rannikkoseutua ja ilmat ovat hieman viileämpiä eivätkä ihan yhtä trooppisia. Läheisen Mount Merunkin olen nähnyt vain kerran, kun ilma oli yhden päivän ajan kirkkaampi ja olimme ECSAn talousjohtajan kosketinsoitolla säestämään Happy Houriin menossa vuoren mukaan nimettyyn hotelliin. Kilimanjaro on lähellä, mutta sen verta kaukana, että ei näy Arushaan asti. Kansallispuistoja ja suuria järviä on useita päivämatkan päässä, toistaiseksi olen niiden näkemisestä vain haaveillut. Maasaita asuu kaupungissa paljon, sillä Ngorongoro on lähellä, mutta moni heistä on jättänyt perinteisen elämäntyylin taakseen ja pukeutuu ja elää vähemmän maasaimaiseen tyyliin, enkä heitä tunnistaisikaan Maasaiksi elleivät he sitä kertoisi. Perinteitä noudattavia suureen kankaaseen käärittyjä, ruumis erilaisin koruin koristeltuja, erilaisia kantamuksia kantavia ja myyviä Maasaita näkyy kaupungissa kuitenkin myös runsaasti.

Maan historiaan on mahtunut Arabiherroja, portugaliherroja, ranskalaisherroja, saksalaisherroja ja englantilaisherroja ennen maan itsenäistymistä vuonna 1961. Itsenäisyyden aika on ollut pääasiallisesti rauhallista huolimatta Ugandalaisten kanssa pientä kahinointia itsenäisyyden alkuaikana. Maan 120 etnistä ryhmää elävät sovussa ja kommunikoivat keskenään swahilin avulla. Englanti on virallinen kieli myös mutta heikohkosti sitä osataan, sillä useimmille se on kolmas vieras kieli, jota opetetaan ylemmillä peruskoulun luokilla, jonne kaikki eivät edes selviä. Maa on Afrikkalaisessa mittakaavassa sosialistihko kiitos Julius Nyereren, mutta velkojen ja lamojen ja muiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi hyvinvointi on vielä kaukainen haave maassa jossa eliniän odote on 60 vuotta, väestönkasvu 2,9 % vuodessa, lapsiluvun odote 5,5, työttömyysaste korkea, veronmaksajien määrä ¼ ja alle 15-vuotiaita väestöstä puolet. Malarian ja muiden infektiotautien määrä on korkea ja tämän lisäksi tarttumattomien sairauksien määrä on kasvussa. Vain puolella väestöstä on pääsy kehittyneeseen juomavesilähteeseen ja vain kolmasosalla on hyvät sanitaatio-olosuhteet. Jopa vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on epävarmaa. Työtä ja kapasiteettia on paljon, mutta resursseja liian vähän.