Pikavisiitti äitiysneuvolaan

Äitiysneuvolassa Suomessa ja Swazimaassa on niin yhtäläisyyksiä kuin erilaisuuksia. Swazimaassa äidit tulevat vastaanotolle aikaisin aamusta ja osallistuvat yhdessä lastenneuvolan asiakkaiden kanssa erittäin tiiviiseen infotuokioon, jonka jälkeen asettuvat jonoon odottamaan vuoroaan vastaanotolle. Jono on pitkä, ja sen vuoksi sairaalan ainut äitiysneuvolan hoitaja ei pysty antamaan paljon aikaa äitien kanssa keskusteluun vaan käy läpi välttämättömimmät seurantamittaukset, tutkimukset ja kysymykset ja tuskin ehtii katsetta äisiysneuvolakortista ja kirjanpitokirjasta nostaa, kirjoittaessaan kynä sauhuten merkinnät kahteen kertaan. 

Äidin terveydentilanne haastatellaan. Alkuraskaudessa hemoglobiini mitataan ja myöhemmin raskaudessa vain mikäli on erittäin vahva epäilys anemiasta. Pääasiallisesti äideille kuitenkin annetaan joka tapauksessa rautatabletteja mukaan. Jäykkäkouristusta vastaan rokoittamattomille äideille annetaan rokoitukset ja rutiinisti kahdesti raskauden aikana matolääkitys. Koska kolmasosalla äideistä on HIV, on tämän sairauden seuranta ja seulonta rutiinia. Perus punnitukset, verenpaineen mittaukset ja muut raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskitekijäseurannat kahlataan vauhdilla läpi. Vauvan tila tutkitaan palpoiden, symfyysi-fundis mitta ottaen ja muovitorvella manuaalisesti sydänääniä kuunnellen. Ultratutkimukset eivät kuulu rutiinitutkimuksiin, paitsi mikäli on erityinen syy tutkia vauvan tilannetta tarkemmin, mutta äiti voi lähetteen pyytää vaikkei olisikaan mitään vakavampaa aihetta. Toista on Suomessa, jossa aikaa ja resursseja on tarkempiin tutkimuksiin ja lapsen kehityshäiriöt usein saadaan tietoon ennen kuin ollaan synnytysosastolla. Sen sijaan imetys ja luomusynnytys ovat Swazimaassa itsestäänselvyyksiä, kun Suomessa asiat taas nähdään usein rakettitieteenä ja perhevalmennuksessa asioista puhutaan tuntikaupalla. 

Yksilöllistä neuvontaa ja kysymyksiin vastaamiseen ei siis ole pahemmin aikaa. Äidit ovat myös arkoja esittämään kysymyksiä. Huomioiden vielä, että äidit ovat usein koulun aikaisin päättäneitä, työttömiä kotiäitejä ja sen vuoksi tietämättömiäkin monesta asiasta. Odottavien äitien odotustilassa, Waiting Hutissa vieraillessani olen kuitenkin huomannut, että edes vähänkin enemmän tiedonjakamiseen satsaaminen auttaisi äitejä huolehtimaan paremmin itsestään, lapsistaan ja perheestään, turvallisemmin ja varmemmin tuntein synnytykseen suhtautumiseen sekä oman itsen näkemiseen hyvänä naisena ja äitinä ja siten omavoimavaraistamiseen.

Synnytyksiä ja uuden elämän ihmeitä

Kolme päivää RFM:n synnytysosastolla ovat olleet täynnä tunteita, järisyttäviä kokemuksia ja ripeitä reagointikykyä vaativia tilanteita. Osasto on erittäin kiireinen auttaen yli 8000 synnytystä vuodessa eli yli 20 päivässä. Karkeasti kolmasosa äideistä on HIV-positiivisia. Odottavat äidit ilmoittautuvat osastolle ja odottavat ulkopuolella, joko sairaalan käytävillä tai Waiting Hutissa,  odottavien äitien omassa erillisessä rakennuksessa sairaalan alueella (joka muuten on karmeassa kunnossa: putket hajalla, ikkunaruutuja puuttuu, katossa on reikiä jne.).

Äidit tutkitaan saapuessa ja joka 4 tunnin välein. Mikäli kohdunsuu on alle 3 cm auki, äiti palautetaan osaston ulkopuolelle odottamaan. Kun äidit otetaan osastolle, heidät jaetaan tilanteensa mukaan joko korkean verenpaineen ja pre-eclampsian, suurikokoisen vauvan ja riskiraskauden, ennenaikaisuuden, tai normaalin synnytystilan peteihin, ja annetaan edetä synnytyksen ensimmäisen vaiheen omillaan - perheenjäsenet tai muutkaan saattajat eivät ole kulttuurin, huonon yksityisyyden suojan ja tilojen pienuuden vuoksi sallittuja osastolla ja kätilöitä ei nähdä äitien rinnalla tukijoina vaan vahvemmin he kokevat roolinsa varsinaisen toimenpiteen suorittajina. Äideille ei anneta kipulääkkeitä ja kovan äänen pitäminen on jyrkästi kiellettyä. Lähinnä lääkitään tarvittaessa vain oksytosiinilla supistuksia stimuloimaan. Lääkäreitä on tavallisesti osastolla osa-aikaisesti 1, joka kutsutaan lähinnä haasteellisissa potilastapauksissa ja hätätilanteissa, muutoin kätilöillä on riittävä osaaminen ja vankka kokemus.

Kehitysmaaoloissa kaikki tekniikka on kallista ja siksi tutkimukset suoritetaan pitkälti arvioiden, mitaten, laskien, fetal-scope- äänitorvella sydänääntä kuunnellen, haastatellen, tunnustellen, havainnoiden, jne. Pääosin synnytyksiin ei liity komplikaatioita. Vain yksittäisiä riskipotilaita lähetetään keisarileikkauksiin. Kätilöt tekevät parhaansa säilyttääkseen äidit ja lapset hengissä erittäin vaatimattomissa olosuhteissa, mutta silti ensimmäisenä tunteena törmäsin järkytykseen siitä, miten rakkaus ja huolenpito äideistä äärimmäisen kivun, haavoittuvaisen aseman ja hormonien pyörremyrskun keskellä helposti sivuutettiin vedoten kiireeseen ja äitien yhteistyökykyhaluttomuuteen. Käytin tunteja lohduttaen ja kannustaen äitejä, hieroen heidän selkiään, pitäen heitä kädestä, tuoden heille vettä ja kantaen ämpäreitä oksentajille. Vaikka aina ei edes ollut yhteistä kieltä, jo jonkun läsnäolosta vierellä, joka ei keskity pelkästään vauvan ulosauttamiseen vaan myös äidin jaksamiseen, sai monen äidin olotilan kohentumaan kätilöiden toruessa äitejä levottomuudesta, liiallisesta melun pitämisestä, yhteistyöhaluttomuudesta ja ohjeiden noudattamattomuudesta. (Tunteiden hallintaa kysyttiin!)

Uuden lapsen maailmaansaattaminen on maaginen hetki, uuden elämän ihme, tunteiden pakahtuminen. Samantien lapsen puhdistuksen jälkeen sukupuoli näytetään äidille ja hänet asetetaan äidin vatsalle vain erittäin lyhyeksi hetkeksi, jonka jälkeen antibioottivoidetta laitetaan silmiin, K-vitamiini-injektio reiteen, tarvittaessa imetään ilmatiet puhtaaksi ja annetaan ensimmäinen annos HIV-lääkkeitä HIV-positiivisten äitien lapsille (toivoen että äiti jatkaa lääkkeiden antamista säännöllisesti 6 viikon ajan HIV-positiivisuuden riskin pienentämiseksi lapsella.) Viimeisenä synnytysosastolla viettämänäni päivänä välikaton päällä olevat putket hajosivat ja vesi sai katon ja seinät paikoitellen repeilemään ja valuttamaan vesipuroja ja saimme väistellä paitsi toisiamme, myös lattian peittämiä vesiämpäreitä. Todella monilta osin kokemus siis erilaisesta ympäristöstä ihmislapsille aloittaa elämänsä kuin länsimaissa ja erilainen hoitokulttuuri! 

Leavers in Durban

After 2 weeks of reading and studying, alone and in the discussion groups, writing exam and returning to books again until the final one was over in late Friday afternoon, I jumped to a kombi together with other leavers (those who had their last semester in University of Swaziland) and headed to Durban, to enjoy the sun, beach, ocean, sand, heat, party, shopping, and list goes on. It was good to be back in the city of endless coast and warm summer breeze together with amazing people from the country of Swaziland. Time was short as always, even if this fancy city is awake through both day and night.

Happy Cultural Diversity Day!

The 2013 campaign of UNESCO and UN Alliance of Civilizations on a Cultural Diversity day is ''Do One Thing For Diversity and Inclusion''
Let us all be encouraged today
- to go beyond social and cultural borders
- to raise awareness worldwide about the importance of intercultural dialogue, diversity and inclusion
- to build a world community of individuals committed to support diversity with real and every day life gestures
- to combat polarization and stereotypes to improve understanding and cooperation among people from different cultures
http://www.un.org/en/events/culturaldiversityday/

Tenttitunnelmia, World Vision ja Amicaal

Viimeiset kaksi pitkän pitkää päivää olen opiskellut yliopistolla nenä kiinni kirjoissa sekä yksin että ryhmäskeskustellen muiden Health Service Management kurssilaisten kanssa ja yötkin olen nukkunut kampuksella. Ilokseni kävelin tänään ennen puolta päivää ulos tenttihuoneesta positiivisella mielellä läpipääsyn varmuudesta. Nyt tiukkaa kurinalaisuutta kunnes perjantaina koittaa vapaus opiskelustressistä ja voi syventyä enemmän kliinisten taitojen kehittämiseen ja Swazimaalaiseen terveydenhuoltoon tutustumiseen.

Iltapäivän päätin kuitenkin omistaa kahteen mielenkiintoiseen organisaatioon tutustuen vierailukäynnein. Vuonna -92 perustettu World Vision Swaziland on osa World Visionia, lasten elinoloja ja oikeuksia edistävää kristillishumanitaarista kehitysyhteistyöjärjestöä ja maailman suurinta kummilapsijärjestöä. World Vision Swaziland tekee työtä aluekehittämisen, elintarviketurvallisuuden edistämisen, koulutuksen, vedenjakoverkoston laajentamisen, HIV/AIDSin ja terveyden, talouden ja infrastruktuurien kehittämisen sekä köyhien aseman parantamisen parissa. World Vision tavoittaa 558 työntekijällä ja 23 projektilla yli 50 000 swazimaalaista lasta. Visio tavoittaa kaikki maan orvot ja köyhät voi olla totta jo huomenna! Tämän linkin takaa löytyy lisätietoja http://wvi.org/swaziland

Vuonna 2001 perustettu seksuaali- ja lisääntymisterveysprojeki Amicaall puolestaan keskittyy pelkästään terveellisten ja tuotteliaiden 12 urbaanikommuunin kehittämiseen HIV/AIDS työllä nuorten vertaistukiryhmien, kouluklubien, PMTCT (äidiltä lapselle siirtyvän HIV tartunta)-ohjelman, yhteisöterveyskasvatus- ja testausvierailujen, kotikäynnein, orpolapsityön, elintarviketurvallisuusprojektien, ruokailukeskusten, ammatillisen koulutuksen sekä ARV-klinikoiden avulla. Amicaall on Swazimaan suurimpia HIV/AIDS projekteja ja tekee valtavan arvokasta työtä torjuakseen maailman yhtä suurimmista kuolemaa aiheuttavista taudeista. Lisätietoa Amicaalista täältä   http://www.amicaall.org/sz/index.html

Kansallismuseo

Vuonna 1972 perustettu Swazimaan kansallismuseo on maan ainut museo, jonka tavoitteena on säilyttää maan kulttuuriperintöä ja tietoa historiasta, elinoloista, luonnosta ja yhteiskunnasta. Vierailu museossa oli erittäin mielenkiintoinen sukellus Swazimaahan ja paljasti muutamia mielenkiintoisia yhteiskuntaan vaikuttaneita historiallisia yksityiskohtia, joihin en ollut vielä tähän mennessä törmännyt. Alla kuva erilaisiin perinteisiin pukuihin pukeutuneista neitosista, jota lähemmäs en tällä reissulla kuuluisaa elo-syyskuussa järjestettävää Reed-dancea eli nuorten naisten aikuisuuteen astumissiirtymäriittiä ja tanssitapahtumaa tule pääsemään.

Ensin hieman tietoa geologiasta:

Swazimaan korkeuserot vaihtelevat 1800 metristä alle 100 metriin ja pienellä alueella on erittäin monipuolinen kasvisto ja eläimistö, esimerkkinä 700 erilaista puulajia. Koska sateita ei valtavia määriä edes sadekaudella ole, ei sadevesi ole huuhtonut mineraaleja maasta ja siksi maaperä on erittäin ravintorikasta. Maa on jaettu neljään ekozooniin pitkittäin, joilla jokaisella on oma tyypillinen kasvistonsa ja eläimistönsä.

Seuraavaksi kulttuurista:

Moniavioisuutta perustellaan suuremmalla lapsiluvulla, jotka huolehtivat karjasta, joka oli erittäin arvokas proteiinin lähde sekä maitonsa että lihansa vuoksi. Uusi vaimo toi tullessaan perinteisenä häälahjana lisää karjaa ja kasvaneella karjalaumalla perheen isä saattoi ostaa lisää vaimoja. Vaimojen ja lasten määrä ryhtyi siis kuvastamaan hyvinvoinnin määrää ja sosiaalista statusta.

Ja lopuksi lyhyt historiikki:

Ensimmäiset valkoihoiset saapuivat Swazimaahan jo ennen 1880-lukua, mutta eivät jäädäkseen ja vasta kyseisellä vuosikymmenellä saapuneet kauppoja hierovat aarteiden metsästäjät ja (ensin Wesleyanilaiset, Metodistit, Anglikaanit ja Lutherilaiset ja myöhemmin Nazarenilaiset ja katolilaiset) missionarit suhtautuivat alueelle asettautumiseen vakavammin ja swazimaalaiset rauhaa rakentaen muistaen Zulu ja Pedisodat. 1899 Transvaalin brittihallinto lähti maasta Anglo-Boer sisällissotaan Etelä-Afrikkaan ja kiinnostus liittää Swazimaa Etelä-Afrikkaan kutistui, jos sitä ennenkään oli ja ajatellaan, että länsimaalaisten vähäiseen kiinnostukseen Swazimaahan ja Etelä-Afrikan levottomuus johtivat Swazimaan säilymiseen itsenäisenä kuningaskuntana.

Nykyistä edeltävä kuningas oli ensimmäinen kuninkaallinen, joka sai länsimaalaisen koulutuksen ja joka kekseliäästi valtaan päästyään yhdisteli sekä swazikulttuurin että länsimaisen kulttuurin hyväksi kokemiaan puolia. Hän esimerkiksi on sanonut, että kuten pianossa on mustia ja valkoisia koskettimia, samoin tumma- ja vaaleaihoiset ihmiset voivat harmonisesti elää rinnakkain. 

Jopa Swazimaalle Britit lähettivät pyynnön Toisen Maailmansodan aikana tukijoukoista, joita Swazimaa lähetti 4000 sotilaan verran ja jotka saivat kunniamaininnan rohkeudestaan Italian maaperällä käydyissä taisteluissa. Sodan jälkeen Brittien kiinnostus kehittää Swazimaata taloudellisesti lisääntyi, riisiä ja sokeriruokoa alettiin kasvattaa vakavissaan, myllyjä rakennettiin ja maapallon suurimmat mäntymetsät istutettiin. Maailman lamakaudet kuitenkin hidastivat Swazimaassakin talouden kehitystä, jonka kanssa maassa vieläkin kamppaillaan perustavanlaatuisesti.

Laboratorio

Torstaina vietin muutaman mielenkiintoisen tunnin tutustuen RFM sairaalan laboratorioon ja näytteidenottoon itsekin verinäytteitä ottaen. Suuri osa tutkimuksista on HIViin liittyviä CD4 mittauksia, aminohappomittauksia ja Tuberkuloosiysköstutkimuksia (veriviljelyitä ei ilmeisesti ole varaa, mutta kuulemma ysköstutkimuksilla pyritään tutkimaan kaikki tubiepäilyt). Pääsin myös tutustumaan uuden veriryhmätutkimuslaitteen toimintaan, joka on juuri otettu käyttöön ja jonka käyttöä vieä harjoitellaan. Taas kerran olin hämmästynyt kuinka hanskojen käyttö ei ole rutiini näytteitä ottaessa ja käsiteltäessä, Swazimaan kuuluessa maihin, joissa veritse tarttuvien tautien määrä on korkeimpia maailmassa!

Lukukauden lopputentit

Eka kurssilopputentti kirjoitettu, neljä jäljellä. Tilanne muistutti pitkälti yo-kirjoituksia. Tenttipaperit odotti pöydillä, kaikki tavarat kyniä ja opiskelijakortteja lukuunottamatta kiellettyjä koko luokkatilassa, piti täyttää erinäisiä lippulappuja opiskelijatunnuksilla, kirjoittaa kuulakärkikynällä, noudattaa tentin vaiheita, laskea kirjoitusaikataulu, seurata ajankulua, pysyä paikallaan koko kaksi tuntia, kirjoittaa käsi sauhuten ja iloita siitä, että jotkut kysymykset olivat samoja kuin edellisten vuosien papereissa ja siten tuntea varmuutta kun tunsi monivalintavaihtoehtovastauksista osan vähän kuin ennalta. Jännityshelpotus kun ehti kirjoittaa kaiken mitä mieleen muistui ja sai kävellä muiden rennosti naureskelevien opiskelijoiden kanssa ulos koetilasta kaikkien kysellessä toisiltaan miten meni. Pari tuntia tiivistä ajatustenvaihtoa aikaisempien koepaperien äärellä muiden Community Mental Health opiskelijoiden kanssa perjantaina kirjoitettavasta seuraavasta psykoterapia-lopputentistä ja sen jälkeen elokuviin tuulettumaan ja katsomaan Red dawn, joka muuten päättyi ärsyttävästi kuin kesken. Tsemppiä kaikille UNISWAn kanssaopiskelijoille, joilla on kahden viikon näytön paikka menossa! Ja loppuilta kuluu mukavasti ensimmäistä Kofi Annan dialogia nuorten johtajuudesta nauhoitusta katsoessa http://dialogueslive.kofiannanfoundation.org/

Pancakes

Pancakes for breakfast, pancakes for lunch, pancakes for dinner... Pancakes for schoolmates, pancakes for colleagues, pancakes for hospital staff, pancakes for random people knocking my door... This time tried Full Cream Maas and found out it's something between sour milk, sour cream, cream and milk. Worked allright. Anyone with a delicious pancake recipe? Please share, I have to soon teach half of the Swaziland to make and like pancakes. Then I don't need to leave my home, when all the Swaziland will come to visit me. Lions and rhinos not welcome though.

Happy National Nurse's Week!

This week is a National Nurse's Week marked by Florence Nightingales 193rd birthday today. Florence Nightingale righteously is remembered not only in her work tending to wounded souldiers, but by establishing Nursing School in 1860 in London and initiating modern nursing. It is estimated that there are 15 million nurses on this planet right now. With this number we truly have the power to make a difference locally, nationally, and internationally for healthcare!

Day of farewells

Good bye Ida and Trine, best roomies ever

Good bye Riitta, fellow student and a friend 

General Assembly

Joka kuun ensimmäisenä tiistaina sairaalan henkilökunnan edustajat kokoontuvat yleiskokoukseen kuulemaan ajankohtaisista osasto-ohjelmista, vaihtamaan tietoa osastokäytänteistä, keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja aloittamaan uuden kuukauden entistä yhteisölähtöisemmin. Tällaiset kokoontumiset ovat tärkeitä, jotta osaamista osastojen välillä voidaan jakaa, johtoporras voi tarjota toisilleen vertaistukea sekä yhtenäistää hoitokulttuuria. Tämän päivän, laadunparantajatiimin (Quality assurance) vetämässä 15. General Assemblyssä koolla olivat lääkäreitä ja farmaseutteja lukuunottamatta lähes täysi huoneellinen hoitajia, bioanalyytikkoja, fysio- ja toimintaterapeutit, hoitotyötä avustavaa puhtaanapito- ja huoltohenkilökuntaa sekä hallintokoneistoa. 4 osastoa esitteli projektejaan: bioanalyytikot varaston organisointia, fysioterapeutit kirjallisten potilasohjeiden laatimista, ARV-klinikka CD4 mittauksien vakiinnuttamista sekä synnytysvuodeosasto reseptilääkkeiden lääkkeenantojen noudattamista ja potilaalle lääkemääräysten mukaansaattamista kotiutuksen yhteydessä. Erityisesti viimeinen jäi mieleeni, sillä on erittäin mielenkiintoista, kuinka vilkas keskustelu syntyi sairaanhoitajien ja farmaseuttien normaaliin työnkuvaan kuuluvan asian monimutkaisuudesta ja selvisi, että ongelmia tämän yksinkertaisen asian kanssa on muillakin osastoilla. Tämä on vain yksi esimerkki, kuinka kulttuuri aiheuttaa organisatorisesti ja professionaalisesti tilanteita joille saa välillä olla pyörittelemässä silmiään. Ensimmäinen askel, eli onelman tiedostaminen kyseisessä asiassa on kuitenkin jo onneksi otettu ja jopa erilaisia ratkaisumalleja ehdotettu, eli toivoa on.

Execution rock

Let the hiking begin. Execution rock the one in the left.

 Ezulwini valley seen from above. Our brave friend, Joke dog loves hiking too.

 Rather steam I'd say

 On the top after 1,5 hours

 Our hiking team

 On the top of the top

 Conquered the mountain. Time to descend. Good balance needed.

Traditional swazi wedding, Umtsimba

In traditional Swazi wedding the bride - who is visiting boyfriends' homestead - is surprised at 3 am by taken outside and tried to make cry standing half naked surrounded by a group of singing ladies. She is supposed to cry until the sunrise. The more tiers the happier marriage. The ladies are there also to help her to cry by for instance throwing cold water on her. In the dawn she is warmed up by starting a fire and dressed up in blanket.

 Then the bride is given advices for the marriage from the other wifes. We witnessed also escape of the bride, capturing her, carpet fight and dancing around the house.

 Here is the bride leading the singing and dancing group of people back to the house. In the end she was also supposed to clean the whole house and prepare food for everybody in order to show her hostess skills.

 And inside we continue dancing and singing.

 Then it was time to kill a goat, cut it, cook it and eat ALL pieces of it. It depends of the hierarchy of the family which piece is given to who. The goat happened to be pregnant and it was considered to bring fruitful marriage.