Kansallismuseo

Vuonna 1972 perustettu Swazimaan kansallismuseo on maan ainut museo, jonka tavoitteena on säilyttää maan kulttuuriperintöä ja tietoa historiasta, elinoloista, luonnosta ja yhteiskunnasta. Vierailu museossa oli erittäin mielenkiintoinen sukellus Swazimaahan ja paljasti muutamia mielenkiintoisia yhteiskuntaan vaikuttaneita historiallisia yksityiskohtia, joihin en ollut vielä tähän mennessä törmännyt. Alla kuva erilaisiin perinteisiin pukuihin pukeutuneista neitosista, jota lähemmäs en tällä reissulla kuuluisaa elo-syyskuussa järjestettävää Reed-dancea eli nuorten naisten aikuisuuteen astumissiirtymäriittiä ja tanssitapahtumaa tule pääsemään.

Ensin hieman tietoa geologiasta:

Swazimaan korkeuserot vaihtelevat 1800 metristä alle 100 metriin ja pienellä alueella on erittäin monipuolinen kasvisto ja eläimistö, esimerkkinä 700 erilaista puulajia. Koska sateita ei valtavia määriä edes sadekaudella ole, ei sadevesi ole huuhtonut mineraaleja maasta ja siksi maaperä on erittäin ravintorikasta. Maa on jaettu neljään ekozooniin pitkittäin, joilla jokaisella on oma tyypillinen kasvistonsa ja eläimistönsä.

Seuraavaksi kulttuurista:

Moniavioisuutta perustellaan suuremmalla lapsiluvulla, jotka huolehtivat karjasta, joka oli erittäin arvokas proteiinin lähde sekä maitonsa että lihansa vuoksi. Uusi vaimo toi tullessaan perinteisenä häälahjana lisää karjaa ja kasvaneella karjalaumalla perheen isä saattoi ostaa lisää vaimoja. Vaimojen ja lasten määrä ryhtyi siis kuvastamaan hyvinvoinnin määrää ja sosiaalista statusta.

Ja lopuksi lyhyt historiikki:

Ensimmäiset valkoihoiset saapuivat Swazimaahan jo ennen 1880-lukua, mutta eivät jäädäkseen ja vasta kyseisellä vuosikymmenellä saapuneet kauppoja hierovat aarteiden metsästäjät ja (ensin Wesleyanilaiset, Metodistit, Anglikaanit ja Lutherilaiset ja myöhemmin Nazarenilaiset ja katolilaiset) missionarit suhtautuivat alueelle asettautumiseen vakavammin ja swazimaalaiset rauhaa rakentaen muistaen Zulu ja Pedisodat. 1899 Transvaalin brittihallinto lähti maasta Anglo-Boer sisällissotaan Etelä-Afrikkaan ja kiinnostus liittää Swazimaa Etelä-Afrikkaan kutistui, jos sitä ennenkään oli ja ajatellaan, että länsimaalaisten vähäiseen kiinnostukseen Swazimaahan ja Etelä-Afrikan levottomuus johtivat Swazimaan säilymiseen itsenäisenä kuningaskuntana.

Nykyistä edeltävä kuningas oli ensimmäinen kuninkaallinen, joka sai länsimaalaisen koulutuksen ja joka kekseliäästi valtaan päästyään yhdisteli sekä swazikulttuurin että länsimaisen kulttuurin hyväksi kokemiaan puolia. Hän esimerkiksi on sanonut, että kuten pianossa on mustia ja valkoisia koskettimia, samoin tumma- ja vaaleaihoiset ihmiset voivat harmonisesti elää rinnakkain. 

Jopa Swazimaalle Britit lähettivät pyynnön Toisen Maailmansodan aikana tukijoukoista, joita Swazimaa lähetti 4000 sotilaan verran ja jotka saivat kunniamaininnan rohkeudestaan Italian maaperällä käydyissä taisteluissa. Sodan jälkeen Brittien kiinnostus kehittää Swazimaata taloudellisesti lisääntyi, riisiä ja sokeriruokoa alettiin kasvattaa vakavissaan, myllyjä rakennettiin ja maapallon suurimmat mäntymetsät istutettiin. Maailman lamakaudet kuitenkin hidastivat Swazimaassakin talouden kehitystä, jonka kanssa maassa vieläkin kamppaillaan perustavanlaatuisesti.