Viimeisien orientaatiopäivien tunnelmia

Kolmen päivän orientaatio omaan opiskeluohjelmaamme eli kansainvälisen kansanterveyden kaksivuotiseen maisteriohjelmaan on ollut täynnä tietoa Lundin yliopistosta, tulevien kurssiemme sisällöistä, toisiimme tutustumista, kirjastopalveluihin perehtymistä, turvallisuusohjeita, ruotsalaisiin opetusformaatteihin orientoitumista sekä oman opiskelijakuntamme syksykauden toiminnan käynnistystapahtumissa mukana olemista. Olemme saaneet tavata ohjelmamme johtajan, kurssien johtajista suurimman osan, sihteeristöä, hallintohenkilökuntaa ja vanhoja opiskelijoita. Erityisen mielenkiintoista on opiskelijoiden ja opettajien monipuoliset taustat ja kansainvälinen kokemus terveysalalta.

40 opiskelijan opiskelijaryhmänä yhdessä toista vuotta suorittavien samankokoisen ryhmän kanssa muodostamme pienen kansainvälisen opiskelijajoukon Lundin yliopiston lähes 4000 opiskelijan lääketieteellisestä tiedekunnasta. Sijaitsemme yhdessä kolmesta yliopiston kampuksesta ja tutkimuskeskuksesta, Clinical Research Centerissä, CRC:ssä, eli kliinisen tutkimuksen keskuksessa, Malmössä, jossa saamme jakaa samat modernit tilat  40 tutkimusryhmän biolääketietellisessä keskuksessa luovassa akateemisessa ympäristössä, jossa meillä opiskelijoilla on erinomainen mahdollisuus päästä läheiseen kontaktiin alan tutkijoiden kanssa. Puitteet ovat korkealuokkaiset, kirjaston kokoelma laaja ja olosuhteet keskellä Malmön sairaalan aluetta ideaalit työelämäyhteistyön kannalta.

Viimeisten päivien ohessa olen saanut hankittua ruotsalaisen sim-kortin, langattoman nettiyhteyden, kirjastokortin ja paikallisliikennekortin, sekä hakenut ruotsalaista henkilönumeroa jotta olen virallisesti luvallisesti maassa ja voin mm. avata pankkitilin, saada sairasvakuutuskorvauksen terveyspalveluiden käytöstä (mikä tuleekin heti tarpeeseen viisaudenhampaan poiston jälkitarkastuksen vuoksi) sekä rekisteröityä sairaanhoitajaksi Ruotsissa. Pohjoismaista tulevana ja opiskelupaikan omistavana maahanmuuttajan paperisotani ei edes ole kovin suuri, vaikka kaikissa näissä enemmän ja vähemmän virallisten asioitten järjestelyssä meneekin oma aikansa. Yliopiston henkilökunnasta ja mentoreista on ollut korvaamaton apu tässä alkuvaiheessa ja erityisesti toisten luokkatovereideni kanssa yhdessä kaikkien vaiheiden läpikäynti tehnyt tilanteesta sujuvampaa. Nyt viikonloppuna voikin jo ajatukset suuntautua tuleviin opintoihin paremmin kun on muutama huoli vähemmän. Maanantaina opinnot alkavatkin sitten toden teolla ja aherrus koulukirjojen parissa.

Elokuisia picnicejä

Kesäiset lämpötilat ja auringonpaiste houkuttelee tervetuloviikkojen ohessa meitä uusia opiskelijoita uudestaan ja uudestaan Itämeren rannalle nauttimaan  picnic-eväitä iloisen tutustumisrupattelun lomassa. Toissapäivänä vierailimme Malmön pohjoispuolella, Lomman viehättävässä, pienessä rannikkokaupungissa, jossa 18 asteinen vesi houkutteli joitakin rohkeita uimareita auringon lämmittäessä venerannan penkeillä istujia ja hiekkarannalla auringonpalvojia ja rantaurheilun harrastajia.

Tänään puolestaan otimme bussin Västra Hamneen, joka on Malmön kalleimpia kaupunginosia ja jossa sijaitsee yksi tärkeimmistä kaupungin nähtävyyksistä, Santiago Calatravan spektaakkelimainen pilvenpiirtäjäasuinrakennus, 190 metrinen Turning Torso. Ihailimme laskevan auringon vähitellen punertavammaksi ja punertavammaksi värjäävää taivasta, meren laineiden tasaisesti liplatellessa ja muutamien yksittäisten lokkien leijaillessa taivaalla. Toivottavasti syksyn ilmoilla ei ole kiire tulla, kyllä kesäkeleissä kelpaa nauttia rennoista tunnelmista ennen kuin kurssit alkavat.

Welcome Weeks

First Welcome Week in Lund University is now over and second starting. The idea of getting to know the University and the country and make new friends with other of the 2000 new international students can't but succeed when the program is so well planned. Altogether we form a group of total 5600 international students in the whole university, which makes it possible to organize event even of a big extend. 
Schedule has a variety of welcome receptions, seminars, games, association fairs, sports, excursions, information meetings, sports and cultural tastings. So far I have been astonished for instance of how professionally our international mentors, senior local students are doing their job and how the student volunteers are helping all events to go so smoothly. All my questions have became answered and in one week time I have been able to settle well with most of the formal procedures thanks to helpful staff and tutors and even had fun meanwhile with other fellow new arrivals.

Student TV made a video of the Arrival Day 2013 which shows well the atmosphere of the first day ever in my new university.

Happiness is a roof on top of the head

One never appreciates home as much when one doesn't have one. After months of searching, numerous emails and phone calls, we were able to come up with almost zero planned visits to rental apartments when we finally arrived to Malmö, that it even is hilarious. It's amazing in the third largest city of Sweden how students become so desperate, that they are ready to rent houses without contracts and become cheated.

But happy ending was luckily reached relatively fast. It's such a lovely feeling to wake up in my own bed, make a cup of tea with my own kettle in my own kitchenette with a view above Folkets park, nearly 130 years old public park which is awake throughout day and night.

Actually me and my colleague were blessed with a chance to choose from few different options in Lund University Accommodation, although even there they have to ask high prices when the apartments are situated in such a good areas.

When the trouble of accommodation was solved, suddenly the shoulders were released from a heavy burden and we went to enjoy the last day of the largest festival in city in Scandinavia, Malmö Festivalen the culture, art, music, dancing, good food, and international atmosphere.

Tervetuloa syksy ja opinnot Malmössa

Matkalaukkuelämä on tänään vienyt uuteen kuningaskuntaan, naapurimaamme Ruotsin länsirannikolle, lähes puolen miljoonan asukkaan kesäiseen Malmöön, jossa juhlitaan parhaillaan kaupungin omia festivaaleja  Opinnot johtivat tietä viehättävän kauniiseen ja historialliseen kaupunkiin, eli parhaillaan käynnissä orientaatio 2 vuoden kansainvälisen kansanterveystutkinnon eli Master of Public Health opintoihin Lundin yliopistossa Malmön kampuksella.

Kotiutuminen ei kulttuurin puolesta tarjoa liikaa haasteita toisesta Pohjois-maasta saapuvalle, mutta arki ei kuitenkaan lähtenyt aivan liian helposti ja sutjakkaasti käyntiin kuin toivoa voisi, sillä asunnonmetsästys on edelleen käynnissä ja tällä hetkellä sitä pitää jatkaa vandrarhemmetistä käsin, jotka festivaalivieraat ja kesälomamatkailijat ovat lähes täysin täyttäneet, jotkut jopa täpösen täyteen.

Paljon on asuntoilmoituksia, mutta paljon on myös asunnon etsijöitä ja kova kilpailu nostaa hintoja, jotka opiskelijabudjetilla elävällä saa silmät päässä pyörimään. Mutta ei auta kuin uskoa, että ahkeralle oville kolkuttelijalle lopulta ovi avataan ja onhan meitä jopa kaksi silmäparia asuntoilmoituksia joka paikasta silmäilemässä, kun luokkatoverini Ioanan kanssa yhdistettiin voimamme.

Varsinaisesti ensimmäinen orientaatiopäivä ja rekisteröinti tuhansille ulkomailta saapuneille opiskelijoille on toistaiseksi vaikuttanut hyvin suunnitellulta, niin informatiiviseltä osuudeltaan kuin vapaa-ajan vieton ohjelmaosalta runsaaksi ja monipuoliseksi rakennetulta, sillä löytyy niin turisteiluekskursioita kuin bileitä, kampusopastuksia ja IKEA ostosreissuja, kurssi-orientaatioita kuin tutkintokoordinaattoritapaamisia, ruokakulttuuriin tutustumista ja urheilua. Itse tervetulopäiväkin oli pienintä yksityiskohtaa myöten tarkasti mietitty, lähtien juna-asemalla vastassa olleista tuutoreista, minibusseista, ja laukkunarikasta, sekä statsverketin ja yliopiston rekisteröitymisliukuhihna sutjakkuudesta, valmiiksi lajiteltuihin infopussukoihin (jossa oli jopa uudet sim-kortit jokaiselle) sekä petivaatteiden, peittojen ja tyynyjen myyntiin. Ilo olla organisoidussa ja suunnitelmallisessa yhteiskunnassa, vaikkei kaikkea voikaan ennakoida, kuten asunnoton saa nahoissaan tuntea.

Happy World Humanitarian Day!

World Humanitarian Day falls on 19 August, the day in 2003 when 22 aid workers were killed in a bombing at the UN headquarters in Baghdad. It's a day to commemorate all people who have lost their lives in humanitarian service and to celebrate the spirit of people helping people that motivates this work. This year the World Humanitarian Day project is a month-long campaign of events around the world to raise much-needed funds to continue the effort to help others. http://worldhumanitarianday.org/

 Let us be inspired today and every day to make the world a little bit better place!

Ajatuksia viime hetkillä

Hyppy kehittyvästä maasta kehittyneeseen maahan, vaatimattomista olosuhteista hyvinvointiin, puutteen keskeltä yltäkylläisyyteen, köyhyydestä rikkauteen ei onnistu ilman että täytyisi hetki kelata ajatuksia edes-ja taaksepäin. Kuusi kuukautta on hurahtanut kauniissa, vaikuttavassa ja lämminsydämisessä, mutta monia haasteita niin yksilöiden kuin yhteiskunnan tasolla olevassa Swazimaassa.

On asioita, joita päällimmäisenä huomaa kaipaavansa, kuten vuoden ympäri kukkivaa luontoa, joka puolelta kuuluvia iloisia tervehdyksiä, maissin tuoksua kadunkulmissa, linnunrataa ja sädehtivää tähtitaivasta, tuoreita, meheviä ja maukkaita hedelmiä, kombimatkailua, kauppojen ostosten pakkaajia, sekä ehdottomasti ja eniten kaikkia uusia ystäviäni muutaman päällimmäisen asian mainitakseni. Mutta on myös asioita, joita en jää kaipaamaan, kuten aikaista auringonlaskua, ainaista varovaisuutta yksin ulkona liikkuessa, korruptiota, jatkuvaa elossaolon kamppailua, loputtomia määriä hautajaisia, yksipuoluejärjestelmää, ja muita surullisia asioita.

Swazimaa on niin pieni, että maata koskevia uutisia saa etsimällä etsiä ja nekin voivat päästä nettiin vasta myöhään jos silloinkaan. Eli maan tilanteen seuraaminen ei ole helppoa etäältä.
Erityisesti jäin pohtimaan maan tulevaisuutta, kyllä Suomessakin elettiin kuin kehitysmaassa vielä pari sukupolvea aikaisemmin ja ulkomailta tuli taloudellista tukea vielä Maailmansodan jälkeenkin. Suomi voidaan jopa määritellä jälkikoloniaaliseksi yhteiskunnaksi myös. Kuitenkin Suomi on tänä päivänä hyvinvointivaltio, korkeine koulutustasotilastoineen, hitaasti kansainvälistyvä mutta vielä hyvin homogeeninen yhteiskunta, suomenkieltä tutkitaan ja kirjallisuutta on paljon, kulttuuriperintöä vaalitaan, verotus on korkea, mutta sillä mahdollistetaan julkiset palvelut kaikille tasapuolisesti. Kaikki tämä saa minut uskomaan että sama olisi mahdollista missä vain kehitysmaassa, jossa päättäjät tekisivät tarvittavat viisaat päätökset yhteiskunnallisen tilanteen kehittämiseksi ja kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi. 

Swazimaassa kaiken kukkuraksi on samoja yhteisiä piirteitä: pieni reilun miljoonan väkiluku, jossa homogeenisuus on suurin mahdollisuus, mutta myös suurin haaste. Ei auta kuin uskoa toiveikkaana syksyllä tuleviin vaaleihin, kansainvälistymiseen ja rajojen avautumiseen, kouluttautuneen väestön aktivoitumiseen, sekä koulutuksen ja terveydenhuollon kehitykseen. Sekä sillä välin tehdä omalla paikallaan minkä voi, unelmoida ja tehdä unelmista totta.