Kristus on ylösnoussut

Pääsiäisen viettoon Swazimaassa kuuluu kirkkoon majoittuminen päiviksi ja öiksi torstaista sunnuntaihin, pukeutuminen kunkin seurakunnan omaan juhlapukuun, paljon musiikkia ja laulua, sairaalan henkilökunnan siivoojia, vartijoita ja hoitajia lukuunottamatta lähteminen pääsiäisen viettoon koko viikonlopuksi ja kokoontuminen kuninkaan ja vaimojoukon kanssa urheilustadionille muutamia erikoisuuksia mainitakseni. Päivän lehti muuten kertoi, että kuningas kielsi pappeja puhumasta kuolemasta.

Älkäämme siis puhuko kuolemasta, puhukaamme elämästä: Kristus on ylösnoussut!

Käykäämme tähän päivään Taizén vuoden 2013 pääsiäisrukouksen sanoin:

Kristus Jeesus, olet elossa, kuolema ei pitänyt sinua vallassaan! Tämän uskomattoman uutisen juistus hämmentää meitä. Avaat tien sinne, missä kaikki näyttää suljetulta. Puhallat Henkesi luopumukseemme ja katkeruuteemme. Tuhoat ihmisten väliset erot. Annat arvokkuuden kaikkein köyhimmille. Lähetät meidät maailmaan tuomaan uuden elämän toivoa.

Plant garden, plant hope

For 2  lovely sunny days we've been digging garden for RFM employee Zakhele and his family in Bethany together with  Kevin, professor in University of Nazarene, and my Danish roomiefriends Ida and Trina. The place is some tens of kilometers away from Manzini surrounded by beautiful mountains, grassfields and small forests. On a small piece of land big family lives in two two-room flats luckily at least with electricity which is not the case in big amount of homesteads in Swaziland, but without running water which on the contrary is very common. Maize that was planted before had died because of lack of water. Girls of the family go every day to get some water from kilometers away and that needs to adequate for a big family to cooking, drinking, bathing, doing laundry, and so on. Once more I'm reminded how much water is wasted in Finland and how self-evident water is. Main projects currently in this family therefore are building a water pipe, together with building a dry toilet, eaves for the roofs to gather rain water and constracting a chicken house. You can see the current chicken house in back of this picture.

We had delicious rice and chicken for lunch prepared by the 16-year sister of Zakhele. The preparation of lunch included chasing a chicken, cutting its head and taking the leathers off. The freshest chicken I've ever eaten! In this picture you can see our master chef killing the chicken with his brother.

All the pieces of chicken are eatable, such as the legs, bone marrows and brain and other organs.

 Here Zakheles' mother is handcrafting one beautiful basket for the chickens out of grass only without any strings or glue, how amazing skills! 

 Maize is riped off the ears by hand, dried in the sun and then taken to miller, who pulverizes it. Cheeper flour than what they sell in shops, but a lot of work!

Carrying water for the garden

 Here are the garden and gardeners (me, Ida, Trina, Zakheles' other sister, Kevin and Zakhele).

 Beautiful sunset on our way home.

School health care Swazi style

For more than 30 years Manzini Youth Care (MYC) has provided accommodation, support, care and education for marginalized and homeless young people at risk through poverty. Originally, MYC project was started in 1978 in response to the growing numbers of street children in Swaziland and today it consists of 5 residential homes for 90 street children including the McCorkindale Orphanage for 30 boys and girls significantly. This is significantly important work in a country where poverty line (people living with less than a dollar a day) is 64 %. It is estimated that there are nearly 50,000 orphans in the country and another 50,000 vulnerable children at risk. More information about MYC can be found here http://manziniyouthcare.com/

On Monday, I visited Salesian center and had honor to meet Father Larry, around 70 years old leader of the Salesians in Swaziland and Luvamba, the nurse who is the only person in charge of Manzini health clinic, which serves Salesian school students as well as community that is surrounding Salesian. Father Larry told me that during the time he has lived in Swaziland, which is more than 30 years, the amount of food being grown in  Swaziland has dwindled immensely and the amount of street children due to mainly HIV and poverty is still enormous. Luvamba is trying to give best possible care for patients in cooperation of 4 Soup Kitchens, 4 Neighbourhood Care points and community leaders in very severe economical challenges. Being the only person he is mainly giving curative care although he wish he could give more time for preventive care. Also because of the lack of funds he hasn't been able for instance this year to buy enough gas to visit communities and homes of sick people. With the help of the other Finnish social worker and me, we started planning to do even few visits to communities and do health check ups for students in coming weeks. Here you have the history of Salesians http://www.swazilegacy.org/history.html and http://www.salesians.org. 

HIV kasvatusta yliopistossa

Olen mielenkiinnolla odottanut, miten yliopistossa puhutaan Swazimaan korkeisiin HIV/AIDS tilastoihin pohjautuen kyseisestä taudista. Jo parilla tunnilla olen nyt 7 viikon aikana ollut, joilla opettaja on innostunut antamaan yliopisto-opiskelijoille seksuaalikasvatusta. 

Ensimmäisellä kerralla opettaja kertoi ensimmäisestä HIV testistään näin: ''On tärkeä ymmärtää HIV-testiin tulijoita, sillä se on rohkea askel. Päässä pyörii ajatus, mitä sitten jos testi onkin positiivinen. Olin valmis tekemään itsemurhan jos olisin saanut positiivisen vastauksen mennessäni ensimmäistä kertaa testaamaan. Sitten muistin, että en voi niin tehdä, koska olen kristitty ja joudun muuten helvettiin. Terveydenhuoltoalalla työskentelevät altistuvat tartunnalle jo työnsä puolesta. Jo senkin vuoksi olisi hyvä käydä säännöllisesti tekemässä HIV-testi.''

Toinen opettaja puolestaan käytti puoli tuntia kannustamalla kondomin käyttöön aloittaen näin: ''Ette te ole kohderyhmä, mutta te olette tämän maan toivo, sillä te voitte omalla käytöksellänne tehdä muutoksen ja viemällä tietoa omiin sosiaalisiin ympäristöihinne vaikuttaa tässä maassa mullistavasti. Tottakai meidän siis pitäisi olettaa, että opiskelijat ovat järkeviä ja heillä on tietoa, mutta kyllähän me näemme, että täällä yliopistossakin opiskelijoita tulee välillä raskaaksi eli tyttöjen ja poikien asuntolat ovat turhan lähekkäin. Siksi olisi tärkeää kantaa kondomia aina mukana sekä itselle että kaverille.''

Yhteisöllisen mielenterveys-kurssin tentissä puolestaan olin yllättynyt löytäessäni pistemäärältään yhden viidesosan tentistä painottuvan HIV:n vakavuus asteikon hallintaan. Tenttiä palauttaessa kysyessäni miksi kysymys oli tentissä, vaikkei kuulunut koealueeseen, opettaja vastasi vain halunneensa selvittää osaammeko jaotella HIV potilaat oikein.

Jatkoa odotellessa...

Charity and sustainability

On Friday I joined the charity dinner for The International Council of Nurses Wellness Centre for Health Care Workers. This programme aims to strengthen health systems through the provision of quality comprehensive health services for all cadres of health care workers and their immediate families. The Wellness Centres are responsive to needs, managed by nurses and work to achieve a strengthened health workforce, better able to meet the population needs. Look here the video of the important work to help those who help:

http://www.icn.ch/projects/wellness-centres-for-health-care-workers-video/

 On Saturday the UNISWA Green team had organized a Green walk throughout the streets of capital and Green event with guest speakers from Electricity and Water company up to UNESCO ambassador to raise awareness of sustainable development and environmental protection. Dance and song performances entertainment accompanied a huge picnic served for numerous participants in the sunny Coronation Park. In the evening the campuses had Earth Hour – Dare the World to Save the Planer which meant shutting off all electronical devices and joining global campaign of creating a more sustainable planet. Follow this link to find more info about Earth Hour http://www.earthhour.org/page/about

Psykiatriaa, sisätauteja ja synnytysvuodeosasto

Päivät ovat olleet työn täyteisiä viime aikoina Alkaa olla joka viikko tenttejä koulussa, mHealth online kurssi rullaa eteenpäin ja yritän pitää tiimiä kasassa ja sairaalassa riittää työtä loputtomiin. Olen nyt tutustunut synnytysvuodeosastoon, naisten sisätautiosastoon ja psykiatriseen sairaalaan.

Olosuhteet psykiatrisessa sairaalassa olivat järkyttävät. Potilailla ei oikeastaan ole mitään omaisuutta ja kahdeksan naista nukkuu samoissa huoneissa vieri vieressä olevissä rautasängyissä. Moni ei lähde kivisen sisäpihan ulkopuolelle kerran sisään päästyään. Uskoisin, että näin vain jäävuoren huipun kaikista maassa olevista psykiatrisista potilaista. Psykiatrisia potilaita hoidetaan niillä minimaalisilla resursseilla mitä on ja pääosin he asuvat ilmeisesti perheittensä kotona, sillä maassa on vain kaksi pientä psykiatrista sairaalaa huolehtimassa kaikista psykiatsista tapauksista. Kuria pidetään kirjaimellisesti pampuilla.

Sisätautiosasto koostuu pitkälti HIViin liittyvistä vaivoista, kuten tuberkuloosista, meningiitistä, toksoplasmoosista, syövästä ja pneumoniasta. Potilaat ovat erittäin vakavasti sairaita, sillä he tulevat sairaalaan ollessaan jo erittäin huonossa kunnossa. Suomessa sisätautisastojen potilaiden keski-ikä pyörii huomattavasti korkeammalla kuin Swazimaassa. Mutta kyllä täälläkin painehaavoja löytyy, Osasto oli jaettu sepsikseen, pneumoniaan, tuberkuloosiin, vatsa-vaivoihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen. Ennaltaehkäisevä lääkitys on melkeinpä olematonta jälkimmäisiin vaivoihin ja kontrolloimattomien verenpaineiden ja verensokereiden johdosta potilailla on vakavia sydänvaivoja, munuaisvaivoja, laskimosairauksia, hermosto-ongelmia, sokeutta, jne. Eli näkemään pääsee pahimmat sairausasteet kuten röntgenkuvissa puolet rintakehästä peittäviä röntgenkuvia, meningiitin jäykkäniskaisuutta, sarkoomia jne. Swazimaassa on muuten mailman korkeimmat tilastot myös multiresistanteissa tuberkuloosikannoissa. Kaikki tällaiset tapaukset lähetetään erikoistuberkuloosisairaalaan Manzinissa.

Synnytysvuodeosasto avasi puolestaan näkemään, miten rankasta kipulääkkeettömästä synnytyksestä tai leikkauksista toipuvat äidit työnnetään osastolle joko vastasyntyneet vauvat kainalossaan tai erinäisistä syistä johtuen ilman elävää pienokaista vieri viereen käytävät pullollaan olevalle osastolle. Kaikki normiteitse synnyttäneet äidit ilman komplikaatioita pyritään kotiuttamaan vuorokauden sisällä, sillä tilaa tarvitaan uusille tuoreille äideille. Leikkauksista toipuvat ovat vähintään vuorokauden seurannassa kuitenkin. Äidit saavat rutiinisti kaikki Panadolit, raudat ja monivitamiinit, mutta muut lääkärin määräämät lääkkeet pitää itse järjestää sairaalan apteekista tai tarvittaessa kauempaa ja itse täytyy selvitä nousta hakemaan ruoka ruokakärrystä keskikäytävältä. Oletus on, että äidit osaavat saman tien huolehtia vauvastaan ja imettää, noin tunnin opetustuokioita järjestetään joka aamu klo 10 lähinnä yleisellä tasolla vauvanhoidosta ja omasta terveydestä huolehtimisesta. Kaikki vauvat tutkitaan, pestään ja rokotetaan omassa vauvakammarissaan ennen kotiinlähtöä. Jälkitarkastus on äitiys-ja lastenneuvolassa. Lapsi tuodaan sen jälkeen ainoastaan rokotuksille kotiuduttua, muuten lapsen kanssa tullaan lääkärille vain jos lapsi on sairas.

Sukellus sairaalamaailmaan.

Ajattelin vastata tässä blogimerkinnässä muutamiin kysymyksiin, joita tiedän joidenkin lukijoideni mielessä pyörivän koskien sairaalamaailmakokemuksiani. Kyselkää toki lisää, etsin mielelläni vastauksia!

Sairaalat Suomessa ja sairaalat Swazimaassa eroavat ensinnäkin siinä, että Suomessa – kiitos verojärjestelmän, sosiaaliturvan ja KELAn – yhteiskunnallisilla varoilla mahdollistetaan riittävät määrät hoitotarvikkeita, lääkkeitä, liinavaatteita, puhdistusaineita ja sähköiset potilastietojärjestelmät. Swazimaassa ei joihinkin sairauksiin ole lääkkeitä ollenkaan saatavilla ja esimerkiksi yksi Gestational trophoblastic disease potilas joutui pyytämään sukulaisiaan lähtemään etsimään Etelä-Afrikasta lääkkeitä. Jollekin osastolle olen vienyt mansetteja ja lääkekippoja, sillä mansetteina käytetään käden ympärille sidottavia muovihanskoja ja lääkekipot pestään ja käytetään uudestaan ja tietysti niitä välillä hukkuu.

Käsien pesu ja oikea käsien pesutekniikka kuuluu sairaanhoitajien perusopintoihin, mutta asia ei ole rutiini työn arjessa ja saippua on yleensä loppumaisillaan. Moni tietää mistä on kyse, kun puhutaan käsidesinfiointiaineesta ja olen jopa yllättynyt, että sitä pidetään tärkeänä aineena ja mikäli sitä jossain joskus on saatavilla, sitä käytetään. Vaikkakin usein kyseessä on pinnoille tarkoitettu desinfiointiaine. Tiesin nimittäin odottaa mitä tahansa edellisten Afrikassa matkustaneitten sairaanhoitaja-opiskelijoiden tarinoiden pohjalta. Hanskoja sen sijaan olen havainnut aika hyvin riittävän. Ja suu-nenäsuojuksia on myös aika hyvin saatavilla, varmaan koska Swazimaassa Tuberkuloositilastot ovat erittäin korkealla HIV:n vuoksi ja TB-potilaita on joka vuodeosastolla. Tänään olin lisäksi iloisen yllättynyt aamulla ensimmäistä päivää ollessani naisten sisätautiosastolla, kun joka aamuisen aamurukouksen ja aamuraportin jälkeen otettiin esille Deparmental policies kansio ja alettiin lukemaan oikeasta jätehuoltotekniikasta koulutusmateriaalia. Täällä kierrätetään eritteiset jätteet ja terävät jätteet omina jätteinään, mutta siihen kierrätys sitten jääkin.

Painehaavojen hoitona tänään havaitsin naisten sisätautiosastolla olevan muuten pintojen puhdistukseen tarkoitettu desinfiointiaine ja talkki. Toisinaan päälle pannaan jokin kankaan tai puuvillapumpulin palanen.

Potilailla ei pahemmin yksityisyyttä ole, vuoteet ovat vieri vieressä ja verhoja ja sermejä vain muutamia. Välimatkaa viereisen sängyn Tuberkuloosipotilaaseen, ei siis saata olla kuin metri. Sairaalavaatteita eivät käytä potilaat vaan hoitajat suojaessuinaan, ettei hienot vaatteet likaannu, sillä töihinhän todella pukeudutaan. Sairaanhoitajien vaatteiden värit ovat punainen, valkoinen ja musta ja olkapäillä on punaiset olkaimet, joihin on ommeltu tutkintoja kuvastavat merkit.

Laadukkaaseen potilaskohtaamiseen kannustavia julisteita ja dokumentteja löytyy osastojen seiniltä ja kansioista ja ne ovat erittäin tarpeellisia muistutuksia, sillä potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä on tuntuva kuilu. Tänään olin positiivisesti yllättynyt, kun naisten sisätautiosastolla lääkäri oma-aloitteisesti selitti potilaille heidän tilanteestaan ja mitä hoitomääräyksiä hän teki, ja hoitajat keskustelivat potilaiden kanssa selittäen mitä hoito tulee seuraavaksi pitämään sisällään. Hoitajat nimittäin samoin kuin lääkärit ovat sokeasti kunnioitettu ryhmä ja potilaat eivät usein ymmärrä miksi mikin hoitotoimenpide ja lääke on ja ovat arkoja kysymään ja harvalla on tapana automaattisesti potilaalle asioiden kertomiseen käyttää paljon aikaa.  Tanskalaiset kämppikseni valmistelevatkin Customer Cervice kamppanjaa kannustaakseen hoitohenkilökuntaa potilaiden eettiseen kohtaamiseen ja potilaiden informoimiseen.

Vasemmalla ympärileikkausosasto ja edessä päivystys.

 Sairaalan käytäviä. Sairaala on pääasiallisesti yksikerroksinen ja katetut käytävät rakennusten välissä ovat päivisin täynnä ulkoilevia potilaita ja heidän omaisiaan, öiseen aikaan on huomattavasti rauhallisempaa.

 Sairaalaa remontoidaan aina kun varoja siihen löytyy.

 Pre-School opettajien maalaamassa lasten osaston ulkoseinissä on iloinen ilme. Kuvassa sanotaan 'Children are like seeds, love them and they will grow.'

 Outpatient clinic, jossa ei vuoronumeroita tunneta ja potilaat saattavat odottaa koko päivän vuoroaan.

 Sisäänkäynti

Kuuluisa Raleigh Fitkin.

Kanaa, riisiä ja kierrätysneuvontaa

Olen iloisen yllättynyt kuinka kotoisaa olikaan palata takaisin Manziniin, missä heti ensimmäisenä päivänä tanskalaiset kämppikseni, sairaalan henkilökunta, viereisen Nazarenen yliopiston opiskelijat joiden kanssa syömme samassa sairaalan kanttiinissa ja Manzini Youth Caren porukat toivottelivat tervetulleeksi ja missä osaa suunnistaa jo ilman karttaa ja tunnistaa muutamia sanoja SiSwatin kielellä. Jopa riisi ja kana nautittuna sairaalan muovilautasilta muovilusikoilla tuntui yllättävän tutulta ja turvalliselta, onhan tämä ruokavalio kuulunut jo usean viikon ajan päivittäiseen ruokavaliooni. Kyllähän Lesothossakin riisiä ja kanaa tarjoiltiin, mutta valitsimme syödä sitä kastikkeena tai pihvinä kun muutaman kerran ei ollut muuta tarjolla.

Mukanani toin jo toisen flunssan täällä oloni aikana mikä tuntuu kovin järkeenkäymättömältä, sillä onhan tällä pallonpuoliskolla sentään menossa vuoden lämpimimmät ilmat ja kesäinen lämpötila liikkuu 20-30 asteessa varsinkin Swazimaassa, ja Lesothossa lämpötila oli 15-25 asteessa. Liekö paikallinen erilainen mikrobikanta työllistä elimistön immunipuolustusta liiaksi.

Tänään lauantaina koin kuitenkin oloni jo huomattavasti paremmaksi ja päätin olevani sen verran hyvässä kunnossa, että lähdin Mbabaneen Bailor’s Clinicin Teen Clubiin opettamaan 150-päistä laumaa HIV-positiivisia nuoria huolehtimaan terveydestään ja ympäristöstään pääasiallisesti avustamalla kierrätysneuvonnassa. Teen Club kokoontuu kuukausittain kaikissa kolmessa Bailor’s Clinicissä ja päivään kuuluu paitsi joku teema, myös paljon lauluja ja leikkejä, yteisöllistä olemista ja ns vertaistukea. Swazimaalaiset rakastavat laulamista, musiikkia ja tanssimista ja olen sen saanut huomata mm. opiskelijoiden mielenosoitusten aikana, Intraversity Gamesiessä Lesothossa että tänään Teen Clubissa, jossa aina kun oli hetken tauko, nuoret pistivät lauluksi ja tanssiksi. Laulun sanat kertoivat siitä, kuinka tänään on onnen ja ilon päivä.

Off to Lesotho for 1 week

Lesotho, small mountainous country in the middle of South Africa, the other of the 2 African remaining kingdoms, famous of its grass-hatted and wool blanket-wearing shepherds and farmers with a beautiful nature and warm-hearted people definitely stole a piece of my heart. With similar health related (HIV) and economical challenges as Swaziland, the mountains bring along even bigger challenge when people live isolated and roads are hard to keep in condition due to erosion and winter snow.

On the other hand Lesotho surprised me with holding one of the highest literacy rates in Africa, propably because Lesotho invests over 12% of its GDP in education, primary school is for free and higher education is strongly supported economically. And still it was so sad to find out that during several years already, the National University of Lesotho, which has up to 12 000 students, has had severe economical troubles and lack of human resources. The teachers had just ended 3 months of strike in order to raise their salaries when Intraversity Games started. 60 % of the students are accommodated on the campus and they live throughout the year with minimum electricity and without hot water.

I had honor to meet the head of the health sciences and head of the social sciences and it was interesting to find out that the University used to educate professionals to 3 countries, before Universities of Swaziland and Botswana were founded. This is why the Intraversity Games is organized between the Universities of these countries. Almost 70 years old University of Lesotho used to be one of the top 20 Universities of Africa and there are still dormitories named after the famous Swazi and Botswana frontbenchers.

It was encouraging to meet the head of the health center of the University who even with only 3 nurses creates many innovative projects in order to promote the health of the students and prevent HIV/AIDS, and the head of the nurses association who works hard to reach all the nurses, to create cooperation with other health care professional associations, to draw policies and to offer wellness center services for health care staff.

The Intraversity Games consisted of 4 days of sports, cultural activities, evening parties, visits to the capital Maseru, trips to the country side and 'creating sustainable friendships through sports'. I was astonished by the talents of the choir singers, dancers and all various sport players. I think all of them deserved to win.

Happy International Women's Day!

International Women's Day 2013 theme is this year The Gender Agenda: Gaining Momentum.

The UN theme for International Women's Day 2013 today is ''A promise is a promise: Time for action to end violence against women, http://www.un.org/womenwatch/feature/iwd/index.html

Today the International Committee of the Red Cross (ICRC) draw attention also to the plight of women in prison. All over the world, women and girls living behind bars often face particular hardship in terms of protection, privacy and access to basic services, including health care http://www.icrc.org/eng/resources/documents/news-release/2013/03-07-women-day-2013.htm

Happy International Women's Day to all women!

Mirror, mirror

It’s a full month now on the other side of the globe. One month, that started with landing in the middle of country where the cars are riding on the left side of the road, where you have the smell of warm maize on street corners, where you can easily burn your elbows even when adding SPF50+ sun protection cream every other hour, where roads don’t have names, where public transportation doesn't take off before being full of travellers and where you can find scorpions and snakes inside your house. 

The feeling when you are the only white person in the middle of a huge crowd of dark-skinned people and getting attention only because of this fact is something that makes me think that we human beings truly are creatures that wish to be part of group. In our words and actions, it needs bravery to think and do differently, to disagree. It is in human nature hard to stand alone against group of people. Being on a spot light all the time, whether I choose or not to, is a challenge.

But because skin colour as well as propably many other characters, are something that I cannot choose, it also makes me think there are many ways we human beings are unique. Every human being is beautiful. Everyone deserves to be treated respectfully and lovingly. Some young Swazi kids come more or less bravely to touch my skin just for the pure wander of it's colour.

At the same time, we human beings have many things in common. We all use our present knowledge to base our actions upon. We just come from different cultural backgrounds and ways of approaching things. We can still understand each other if we are flexible, open and interested of the background of the other statement. I have experienced a sense of community in the university of Swaziland, in the Raleigh Fitkin Memorial Hospital, in the church and even when travelling in the combi.

Every day has been an adventure, I have never knew in the morning all the events that the day will bring along. Today we had for instance a Fairewell party celebration for 6 American nursing students and their professor who had came to learn Swazi nursing for 2 weeks with lots of food, Swazi costumes, sharing the experiences of the short introduction to Swaziland and hospital staff sang an outstanding beautiful song as a choir with 2 voices. I haven't so far met a Swazi who couldn't sing. And in the evening we wanted to make pancakes with my two lovely danish housemates, who came one week ago, but we remembered we can't when we don't have any eggs. Luckily we realized to ask from the hospital restaurant, from where the friendly chefs gave us a full bag of eggs on top of all for free and then we invited a local Nazarene University student ,who we met in the restaurant, to join our pancake party. Therefore in the end, we had a very cozy evening and we heard interesting stories of Swaziland such as the nature remedies and believes in witchcraft.

Mlilwane 2-day-safari

On Saturday we Diak students together  with MYC volunteers headed to Mlilwane game reserve in order to conquer Nyonyane mountain, which we really did in the end after sunny 2 hours of walk first through big brownish savanna fields above deep blue sky with almost no clouds and then through hundred different nuances of green and beautiful smell of eucalyptus trees in the forests of the hills. On our way we saw some beautiful creatures of Swazi nature. In the warm evening we sat by the fire surrounded by the voices of Swazi nature together with Belgian and Asian traveller and heard about their 8 days adventures in Kruger national park in South Africa. On the second day we woke up early and headed to hippo walk, although we didn't see any hippo, because they had left to spent their summer elsewhere. Instead we saw crocodile eating zebras' head on the water. It was not very picturesque.

Proper Swazi lunch: maize as food and drink

Opiskelijat liikkeellä

Aamulla saavuin koululle luennolle, mutta opiskelijoita ja opettajia ei näkynyt missään. Pihan kulmalta kuului äänekästä laulua ja äkkiä kampuksen opiskelijat täyttivät ääriään myöten erään luokkahuoneen ja kävivät kiihkeitä keskusteluja. Kävelin kampuksen johtajan luokse ja kysyin onko tunnit peruutettu. Hän sanoi, että opiskelijat ovat osoittaneet mieltään jo keskiviikosta lähtien, kieltäytyneet menemästä luennolle ja hänellä ei ole mitään käsitystä mitä opiskelijat haluavat. Minulle jäi epäselväksi oliko hän oikeasti tietämätön, mikä tuntuisi hyvin kummalliselta, sillä kampuksen johtajana uskoisin hänen olevan kiinnostunut siitä joudutaanko yliopisto sulkemaan vai ei, sillä jos opiskelijat kieltäytyvät kolme päivää osallistumasta luennoille kampus suljetaan. Nazarenen yliopisto on jo suljettu, koska opiskelijat eivät palanneet luennoille.

UNISWAn opiskelijat itse vastasivat osoittavansa mieltään, koska he eivät saaneet opintotukiavustuksia, koska kirjakaupassa ei ole kirjoja ja koska opiskelijaravintola sai erittäin huonon arvostelun. Puolen päivän aikoihin opiskelijat kuitenkin tulivat siihen lopputulokseen, että he eivät toivo että koulua suljetaan ja palasivat luennoille. En tiedä avataanko ravintolaa uuden menuun kera tai ollenkaan ja tuleeko kirjoja kirjakauppaan, nähtäväksi jää. Olen joka tapauksessa aloittanut kanta-asiakkuuden Swazimaan ainoassa taivaallisen herkullisessa kasvisravintolassa Mbabanen keskustassa. Ja yliopiston kirjastossa on muutamille nopeille pari nidosta lainattavana.