Kanaa, riisiä ja kierrätysneuvontaa

Olen iloisen yllättynyt kuinka kotoisaa olikaan palata takaisin Manziniin, missä heti ensimmäisenä päivänä tanskalaiset kämppikseni, sairaalan henkilökunta, viereisen Nazarenen yliopiston opiskelijat joiden kanssa syömme samassa sairaalan kanttiinissa ja Manzini Youth Caren porukat toivottelivat tervetulleeksi ja missä osaa suunnistaa jo ilman karttaa ja tunnistaa muutamia sanoja SiSwatin kielellä. Jopa riisi ja kana nautittuna sairaalan muovilautasilta muovilusikoilla tuntui yllättävän tutulta ja turvalliselta, onhan tämä ruokavalio kuulunut jo usean viikon ajan päivittäiseen ruokavaliooni. Kyllähän Lesothossakin riisiä ja kanaa tarjoiltiin, mutta valitsimme syödä sitä kastikkeena tai pihvinä kun muutaman kerran ei ollut muuta tarjolla.

Mukanani toin jo toisen flunssan täällä oloni aikana mikä tuntuu kovin järkeenkäymättömältä, sillä onhan tällä pallonpuoliskolla sentään menossa vuoden lämpimimmät ilmat ja kesäinen lämpötila liikkuu 20-30 asteessa varsinkin Swazimaassa, ja Lesothossa lämpötila oli 15-25 asteessa. Liekö paikallinen erilainen mikrobikanta työllistä elimistön immunipuolustusta liiaksi.

Tänään lauantaina koin kuitenkin oloni jo huomattavasti paremmaksi ja päätin olevani sen verran hyvässä kunnossa, että lähdin Mbabaneen Bailor’s Clinicin Teen Clubiin opettamaan 150-päistä laumaa HIV-positiivisia nuoria huolehtimaan terveydestään ja ympäristöstään pääasiallisesti avustamalla kierrätysneuvonnassa. Teen Club kokoontuu kuukausittain kaikissa kolmessa Bailor’s Clinicissä ja päivään kuuluu paitsi joku teema, myös paljon lauluja ja leikkejä, yteisöllistä olemista ja ns vertaistukea. Swazimaalaiset rakastavat laulamista, musiikkia ja tanssimista ja olen sen saanut huomata mm. opiskelijoiden mielenosoitusten aikana, Intraversity Gamesiessä Lesothossa että tänään Teen Clubissa, jossa aina kun oli hetken tauko, nuoret pistivät lauluksi ja tanssiksi. Laulun sanat kertoivat siitä, kuinka tänään on onnen ja ilon päivä.