Sukellus sairaalamaailmaan.

Ajattelin vastata tässä blogimerkinnässä muutamiin kysymyksiin, joita tiedän joidenkin lukijoideni mielessä pyörivän koskien sairaalamaailmakokemuksiani. Kyselkää toki lisää, etsin mielelläni vastauksia!

Sairaalat Suomessa ja sairaalat Swazimaassa eroavat ensinnäkin siinä, että Suomessa – kiitos verojärjestelmän, sosiaaliturvan ja KELAn – yhteiskunnallisilla varoilla mahdollistetaan riittävät määrät hoitotarvikkeita, lääkkeitä, liinavaatteita, puhdistusaineita ja sähköiset potilastietojärjestelmät. Swazimaassa ei joihinkin sairauksiin ole lääkkeitä ollenkaan saatavilla ja esimerkiksi yksi Gestational trophoblastic disease potilas joutui pyytämään sukulaisiaan lähtemään etsimään Etelä-Afrikasta lääkkeitä. Jollekin osastolle olen vienyt mansetteja ja lääkekippoja, sillä mansetteina käytetään käden ympärille sidottavia muovihanskoja ja lääkekipot pestään ja käytetään uudestaan ja tietysti niitä välillä hukkuu.

Käsien pesu ja oikea käsien pesutekniikka kuuluu sairaanhoitajien perusopintoihin, mutta asia ei ole rutiini työn arjessa ja saippua on yleensä loppumaisillaan. Moni tietää mistä on kyse, kun puhutaan käsidesinfiointiaineesta ja olen jopa yllättynyt, että sitä pidetään tärkeänä aineena ja mikäli sitä jossain joskus on saatavilla, sitä käytetään. Vaikkakin usein kyseessä on pinnoille tarkoitettu desinfiointiaine. Tiesin nimittäin odottaa mitä tahansa edellisten Afrikassa matkustaneitten sairaanhoitaja-opiskelijoiden tarinoiden pohjalta. Hanskoja sen sijaan olen havainnut aika hyvin riittävän. Ja suu-nenäsuojuksia on myös aika hyvin saatavilla, varmaan koska Swazimaassa Tuberkuloositilastot ovat erittäin korkealla HIV:n vuoksi ja TB-potilaita on joka vuodeosastolla. Tänään olin lisäksi iloisen yllättynyt aamulla ensimmäistä päivää ollessani naisten sisätautiosastolla, kun joka aamuisen aamurukouksen ja aamuraportin jälkeen otettiin esille Deparmental policies kansio ja alettiin lukemaan oikeasta jätehuoltotekniikasta koulutusmateriaalia. Täällä kierrätetään eritteiset jätteet ja terävät jätteet omina jätteinään, mutta siihen kierrätys sitten jääkin.

Painehaavojen hoitona tänään havaitsin naisten sisätautiosastolla olevan muuten pintojen puhdistukseen tarkoitettu desinfiointiaine ja talkki. Toisinaan päälle pannaan jokin kankaan tai puuvillapumpulin palanen.

Potilailla ei pahemmin yksityisyyttä ole, vuoteet ovat vieri vieressä ja verhoja ja sermejä vain muutamia. Välimatkaa viereisen sängyn Tuberkuloosipotilaaseen, ei siis saata olla kuin metri. Sairaalavaatteita eivät käytä potilaat vaan hoitajat suojaessuinaan, ettei hienot vaatteet likaannu, sillä töihinhän todella pukeudutaan. Sairaanhoitajien vaatteiden värit ovat punainen, valkoinen ja musta ja olkapäillä on punaiset olkaimet, joihin on ommeltu tutkintoja kuvastavat merkit.

Laadukkaaseen potilaskohtaamiseen kannustavia julisteita ja dokumentteja löytyy osastojen seiniltä ja kansioista ja ne ovat erittäin tarpeellisia muistutuksia, sillä potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä on tuntuva kuilu. Tänään olin positiivisesti yllättynyt, kun naisten sisätautiosastolla lääkäri oma-aloitteisesti selitti potilaille heidän tilanteestaan ja mitä hoitomääräyksiä hän teki, ja hoitajat keskustelivat potilaiden kanssa selittäen mitä hoito tulee seuraavaksi pitämään sisällään. Hoitajat nimittäin samoin kuin lääkärit ovat sokeasti kunnioitettu ryhmä ja potilaat eivät usein ymmärrä miksi mikin hoitotoimenpide ja lääke on ja ovat arkoja kysymään ja harvalla on tapana automaattisesti potilaalle asioiden kertomiseen käyttää paljon aikaa.  Tanskalaiset kämppikseni valmistelevatkin Customer Cervice kamppanjaa kannustaakseen hoitohenkilökuntaa potilaiden eettiseen kohtaamiseen ja potilaiden informoimiseen.

Vasemmalla ympärileikkausosasto ja edessä päivystys.

 Sairaalan käytäviä. Sairaala on pääasiallisesti yksikerroksinen ja katetut käytävät rakennusten välissä ovat päivisin täynnä ulkoilevia potilaita ja heidän omaisiaan, öiseen aikaan on huomattavasti rauhallisempaa.

 Sairaalaa remontoidaan aina kun varoja siihen löytyy.

 Pre-School opettajien maalaamassa lasten osaston ulkoseinissä on iloinen ilme. Kuvassa sanotaan 'Children are like seeds, love them and they will grow.'

 Outpatient clinic, jossa ei vuoronumeroita tunneta ja potilaat saattavat odottaa koko päivän vuoroaan.

 Sisäänkäynti

Kuuluisa Raleigh Fitkin.