Olen mielenkiinnolla odottanut, miten yliopistossa puhutaan Swazimaan korkeisiin HIV/AIDS tilastoihin pohjautuen kyseisestä taudista. Jo parilla tunnilla olen nyt 7 viikon aikana ollut, joilla opettaja on innostunut antamaan yliopisto-opiskelijoille seksuaalikasvatusta.
Ensimmäisellä kerralla opettaja kertoi ensimmäisestä HIV testistään näin: ''On tärkeä ymmärtää HIV-testiin tulijoita, sillä se on rohkea askel. Päässä pyörii ajatus, mitä sitten jos testi onkin positiivinen. Olin valmis tekemään itsemurhan jos olisin saanut positiivisen vastauksen mennessäni ensimmäistä kertaa testaamaan. Sitten muistin, että en voi niin tehdä, koska olen kristitty ja joudun muuten helvettiin. Terveydenhuoltoalalla työskentelevät altistuvat tartunnalle jo työnsä puolesta. Jo senkin vuoksi olisi hyvä käydä säännöllisesti tekemässä HIV-testi.''
Toinen opettaja puolestaan käytti puoli tuntia kannustamalla kondomin käyttöön aloittaen näin: ''Ette te ole kohderyhmä, mutta te olette tämän maan toivo, sillä te voitte omalla käytöksellänne tehdä muutoksen ja viemällä tietoa omiin sosiaalisiin ympäristöihinne vaikuttaa tässä maassa mullistavasti. Tottakai meidän siis pitäisi olettaa, että opiskelijat ovat järkeviä ja heillä on tietoa, mutta kyllähän me näemme, että täällä yliopistossakin opiskelijoita tulee välillä raskaaksi eli tyttöjen ja poikien asuntolat ovat turhan lähekkäin. Siksi olisi tärkeää kantaa kondomia aina mukana sekä itselle että kaverille.''
Yhteisöllisen mielenterveys-kurssin tentissä puolestaan olin yllättynyt löytäessäni pistemäärältään yhden viidesosan tentistä painottuvan HIV:n vakavuus asteikon hallintaan. Tenttiä palauttaessa kysyessäni miksi kysymys oli tentissä, vaikkei kuulunut koealueeseen, opettaja vastasi vain halunneensa selvittää osaammeko jaotella HIV potilaat oikein.
Jatkoa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti