Jokainen päivä päivystyksessä on ollut jännittävä ja täynnä uusia oppimiskokemuksia. Osasto on sairaalan kiireisin, mutta koska hoitajia on paljon ei tempo päätä huimaa ja toisinaan hoitajat ovat yllättävänkin kylmän viileitä ja rauhallisen harkitsevia liikkeissään. Koskaan ei tiedä mitä ovista saapuu sisään osastolle ja yhteen päivään voi mahtua koko ihmiselämä. Mikäli potilaan tilanne ei ole kriittinen ja hän voi itse kävellä, hänet lähetetään herkästi poliklinikalle, jossa on pidemmät jonot ja hoidetaan pienemmät vaivat, jotta pieni päivystysosasto ei täyty liikaa. Kuitenkin esimerkiksi korvahuuhteluita tehdään, mikäli ei ole liikaa potilaita. Potilaita ei oteta vastaan ennen kuin he ovat käyneet hakemassa potilaskansionsa arkistosta ja potilaat jaotellaan vaivan mukaan gynepotilaisiin, kirurgiapotilaisiin, pediatriapotilaisiin, asthmapotilaisiin ja seurantahuoneeseen kiirellisyysjärjestykseen.
Sairaanhoitajat työskentelevät hyvin itsenäisesti, mutta lääkärit haluavat pääasiallisesti nähdä potilaan myös. Päivystyspotilasdiagnooseja, joita Swazimaassa on paljon, mutta Suomessa vähemmän on esimerkiksi anemia, meningiitti, absessi, sukupuolitauti, aliravitsemus, tuberkuloosi ja vatsavaivat. Astmapotilaita on paljon ja lääkärit pyrkivätkin puhumaan potilaiden kanssa paljon, jotta he osaisivat pitää huolta itsestään, käyttää lääkkeitä oikein ja tietää miten välttää astmakohtauksia. Surullista on kuunnella, kun kroonisia sairauksia, astman lisäksi esim diabetestä ja verenpainetauteja sairastavilla ei ole varaa lääkkeisiin. Potilaat tulevat sairaalaan myös erittäin huonokuntoisina, toisinaan jopa pitkittäneensä tuloaan käymällä ensin perinteisellä parantajalla ja heidän auttamisensa voi siksi usein olla liian myöhäistä. Kaikki kuitenkin tehdään, mitä rajoitetuilla resursseillä ja välineillä on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti