Miten HIV-positiivisia lapsia autetaan?

Vuonna 2006 ensin Mbabanessa aloittanut ja 2009-2010 Manzinin ja Hlatikulun satelliittiklinikoihin laajentunut Bailor International Pediatric AIDS initiative, BIPAI, on laajin pediatrista ARV-hoitoa tarjoava järjestö. Heillä on 5000 jäsenen asiakaskunta ja on arvioitu, että 40 % kaikista ARV-hoitoa käyttävistä alle 18-vuotiaista lapsista on BIPAIn asiakkaina. Kaikkia lapsia ei ole vielä löydetty ja siksi suunnitellaan etsivien kotikäyntien organisoimista. Klinikoilla työskentelee HIVhen erikoistuneita lääkäreitä, sairaanhoitajia ja avustajia, ja minulla oli kahden päivän ajan tilaisuus tutustua heidän työhönsä erinomaisessa ohjauksessa.

BIPAIN klinikoilla tutkitaan lapsen kasvua ja kehitystä, diagnosoidaan HIV-vaihe, monitoroidaan hoitoon sitoutuminen laskemalla tabletteja, tarjotaan rokotuksia, ravitsemusapua ja terveyskasvatusta, seulotaan muita oheissairauksia kuten tuberkuloosia ja ennen kaikkea tarjotaan psykososiaalista tukea. Minuun teki vaikutuksen, kuinka BIPAIn tähtäimenä on, että lapsi tietää oman HIV POS statuksensa ja ymmärtää mitä se tarkoittaa sekä miksi pitää syödä ARV-tabletteja ja miten ne toimivat elimistössä. HIVhen liittyy vahva stigma ja usein lapset kieltäytyvät hyväksymästä tilannettaan ja eivät ymmärrä miksi joka aamu ja ilta pitää ottaa tabletteja tai eivät muista ottaa niitä, jos terveydentila on vakaa ja ei ole akuutteja terveysongelmia. Hoidon laiminlyöminen kostautuu nopeasti kun muutenkin HIV etenee elimistössä lapsilla erittäin nopeasti ja lääkkeisiin liittyy paljon ikäviä sivuvaikutuksia.

Potilaiden tarinat ovat äärettömän surullisia. Moni kroonisen HIV-tilan kanssa elävä kärsii myös taloudellisista haasteista, läheisten menettämisestä, yksin diagnoosin leiman kantamisesta ja perhekiistoista. Asiakastilanteista luodaankin kiireettömiä ja keskustelevia ja niin teineille, kuin nuoremmille lapsille tarjotaan klubitoimintaa ja aikuisille vanhemmuuskasvatusta. Myös kotikäyntejä erityistukea tarvitseville järjestetään.

Tässä kuva joka päiväisestä terveyskasvatustilaisuudesta vastaanottoaulasta:

Vastaanotolle saapui myös El Roi orpokodin sairaanhoitaja, jolla oli mukanaan 27  alle 2 -vuotiaan  lapsen terveystietokansio. Alle vuodessa 40 paikkainen orpokoti on jo yli puolillaan. Tässä linkkejä, joiden takaa selviää tarkemmin orpokodin koskettava historia http://www.agriview.com/feature/farmlife/bratz-family-called-to-help-africa-s-aids-orphans/article_b25cb312-c136-11e1-85ad-0019bb2963f4.html 
http://www.sleepersinswazi.com/2012/05/

A prayer alone will not stop HIV

Today happened a very welcome coincidence, when in the Swaziland National HIV & AIDS Information and Training Centre happened to be the officer of the Church Forum on HIV and AIDS at the same time and who right away invited to their office and to meet the director of the Church Forum and pastor of Lutheran church Mister Shabalala. I was provided with a very useful material concerning the history and work of the Forum, teaching manuals used for church leaders and congregations, seminar materials and reports of Pan African Christian AIDS Networks and reports of the cooperation between the churches on the challenging field of HIV. Also it was very valuable to have warm support for field project and target of diaconal strengthening from the administrative leadership level from someone who is passionate towards his own church. 

HIV has indeed seriously effect on all levels of the society, individuals and economy of the country including the churches. On the Mental Health Problems and Society course in UNISWA we for instance see HIV as a psychosocial problem and study about the impacts of the HIV to the Health Sector, on Households, on Enterprises and Workplaces and on vulnerable groups such as children.

Musiikin universaali kieli

Musiikillinen sunnuntaini sisälsi ensin noin 15 seurakuntalaisen laulupainotteisen aamumessun pienessä juuri ja juuri pystyssä pysyvässä, lähinnä puun palasista ja peltilevyistä kokoon kyhätyssä kirkkorakennelmassa. Seurakunta on yksi Nazarenen kirkon seurakunnista, jonka perustamassa sairaalassa teen harjoitteluani.  Kaikilla toistaiseksi tapaamillani Swazimaalaisilla on upea lauluääni ja taito laulaa moniäänisesti. Kuvassa näkyy iäkäs pastori, joka kiertää Nazarenen seurakuntia sunnuntaisin saarnaamassa:

Seurakunnassa unelmoidaan että vuoden loppuun mennessä viime vuonna muurattujen perustuksien päälle saadaan rakennetuksi kunnollinen kirkko. Kuvassa näkyy kyseisin seurakunnan oma, nuorempi pastori:

 Iltapäivällä mentiin porukalla ulkoilmakonserttiin kuuntelemaan Ezulwinin laaksoon paikallista djreggaekaksikkoa, jotka soittivat pitkälti kansainvälisiä top-hittejä ja saivat arviolta parin sadan hengen yleisön tanssimaan ja laulamaan mukanaan. Matka konserttiin ja takaisin taittui paikalliseen tyyliin auton lavalla. Sade ei onneksi yllättänyt, vaikka sadekausi onkin vielä päällä.

Tie, totuus, elämä

Oltiin tänään molemmat diakoniaa opiskelevat Diakin vaihtarit Swazimaan Luterilaisen kirkon talouskomitean ensimmäisessä neljästä vuosittaisesta kokoontumisesta. Talouskomiteaa johtaa business alan asiantuntija ensimmäistä kauttaan ja tämä on osa Swazimaan Luterilaisen kirkon rakenneuudistusta, sillä aikaisemmin virassa on toiminut pappi. Tällä hetkellä papit nähdään vahvemmin hengellisinä johtajina, joita kyllä on jäseninä komiteassa myös. Organisaatiossa ylinpänä elimenä on kuitenkin papiston Diocese ja Swazimaan oma piispa, jotka toimivat Etelä-Afrikan Luterilaisen kirkon sateenvarjon alla.

Kiinnostusta aloittaa yhteistyö Suomen Luterilaisen kirkon kanssa löytyy valtavasti. Luterilaisella kirkolla Swazimaassa on 6 parish-seurakuntaa, joiden alla toimii lukuisia congregation-seurakuntia ja unelma on tällä hetkellä rakentaa hostelli opiskelijoille sekä aloittaa maatalouskoulu ja jokaisessa seurakunnassa oma esikoulu.

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä vaihtelee paljon, sillä esimerkiksi karismaattisiin kristillisiin liikkeisiin siirtyy jatkuvasti väkeä. Seurakuntaan liitytään aina kokonaisena perheenä ja siten esimerkiksi yksi pienimmistä congregation-seurakunnista köyhällä maaseutualueella koostuu neljästä perheestä. Seurakuntalaisia kannustetaan kuitenkin tekemään itse päätös kirkkoon kuulumisesta ja seurakunnan tilaisuuksiin osallistumisesta, sillä samoin kuin kirkkoon liitytään perhekuntana, siitä myös erotaan perhekuntana eli perheen isä tekee päätöksen koko perheen puolesta.

Taloustilanne Swazimaan Luterilaisessa kirkossa on heikko, sillä seurakunnan jäsenten keskuudessa työttömyyttä on paljon kuten muutenkin maassa, tulot perustuvat sunnuntaikolehteihin köyhässä maassa ja jäsenkunnan ikäjakauma on samaa muotoa kuin maan ikärakenne. Lutheran Development Service, josta köyhäin apu järjestetään on vakavissa talousvaikeuksissa.  Tällä hetkellä edes pastoreita ei riitä kaikkialle. Eloa on paljon, mutta työntekijöitä ja resursseja rajallisesti. Diakoniatyön parempaan tulevaisuuuteen kuitenkin uskotaan ja kirkolle on juuri valittu tammikuussa virallisesti ensimmäinen diakoniatyöntekijä. En malta odottaa hänen tapaamistaan!

Lastenosastolla

Tällä viikolla työskentelin Raleigh Fitkin Memorial Hospitalin lastenosastolla, joka on jaettu ortopedisiin potilaihin, tuberkuloosipotilaihin, aliravitsemuksesta kärsiviin potilaihin, vatsatautipotilaisiin ja yleispediatrisiin potilaihin. Potilassänkyjä osastolta löytyy arviolta 50 kappaleen luokkaa ja ikähaarukka on 18-vuotiaisiin asti. Äiti tai joku muu naispuoleinen sukulainen on lapsen kanssa vuorokauden ympäri huolehtien hygieniasta ja ravitsemuksesta. Samalla muut sisarukset ovat kotona omillaan. Jokaiselle haetaan maksua vastaan lääkärin määräämät lääkkeet sairaalan apteekista. Äidit tai huoltajat saavat ruoan samasta ruokakärrystä kohtuulliseen hintaan ja nukkuvat yöt lattialla tai tuolilla lapsen vieressä. Kaikessa säästetään ja jopa Suomessa kertakäyttöisinä käytettävät muoviset lääkekipot pestään ja käytetään uudestaan. Suurin osa taudeista on AIDSin heikentämästä yleistilasta johtuvia muita sairauksia tai aliravitsemuksesta tai vatsataudeista johtuvia yleistilan laskuja, pneumoniaa, meningiittiä tai sydänvaivoja. Lapset ovat saaneet HIV tartunnan äidiltään. HIV laskee immuunipuolustusta ja vaikka lapsi olisi säännöllisellä lääkityksellä riski Tuberkuloosiin ja pneumoniaan on erittäin suuri. Mikäli äiti käyttäisi AIDS lääkitystä raskauden ja imetyksen aikana, voitaisiin HIV tartunnan vaaraa laskea dramaattisesti. Tällä viikolla osastolla on kuollut kahden potilaan vuorokausitahtia. Miten tämä voi olla mahdollista vielä 2000-luvulla?

Leffailta

Tänään vietimme huonetoverimme Jenin synttäreitä ja amerikkalaisten ystäviemme kanssa viimeistä iltaa yhdessä tohtoritutkinnon tehneen amerikkalaisen sairaanhoitajan ja ''Nurses SOAR''-nimisen swazimaalaisen sairaanhoitajatutkinnon laadun kehittämisohjelman kehittäjän Kevinin kanssa. Katsoimme Swazimaasta kertovan dokumentin, joka avasi silmät näkemään toisaalta olosuhteiden epäoikeudenmukaisuuden  täällä yhdessä maailman köyhimmistä maista, ja toisaalta toivon muutoksen tapahtumisesta tämän sukupolven aikana. Puolet maan asukkaista on alle 20-vuotiaita, todennäköinen elinikä 49 vuotta, 14 prosentin verotulot ja kansainvälisten avustusohjelmien lahjoitukset eivät tällä hetkellä tavoita läheskään kaikkia avun tarvitsijoita, kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee miljoonan asukkaan maassa vuosittain AIDSiin, orpokoteja perustetaan jatkuvasti lisää, työttömyysprosentti on noin 30 % ja sairaala on täynnä aliravitsemuksesta kärsiviä potilaita. Järjetöntä! Nuoret ovat kuitenkin rohkeita ja täynnä toivoa. Tälläkin hetkellä esimerkiksi sairaalan käytävillä kiertää tanssivia ja laulavia Nazarenen yliopiston opiskelijoita, jotka vaativat myöhässä olevia lukukausimaksujaan ja opiskelija-avustuksiaan kuten koulun tavallisesti kustantamia työvaatteita. Samaan aikaan UNISWAssa on joistakin tutkinnoista tehty taloudellisia leikkauksia ja tässä linkki opiskelijoiden kirjoittamaan mielenkiintoiseen uutiseen aiheesta http://swazimedia.blogspot.com/2013/02/bloated-elite-ignores-swazi-youth.html Toinen elokuva, jonka katsoimme oli tietysti Disneyn Leijonakuningas. Hakuna Matata!

Tuesday thumps up

One and a half weeks in a totally opposite culture on the other side of the globe are now officially over. I am still alive and actually starting with small steps to settle to Swazi culture and to think in an African way. For instance already the concept  ‘’African time’’, which means half an hour or an hour late from the time agreed, is just the way it’s supposed to be. Life has a more relaxed rhythm.

I feel welcomed. Everyone call me as a sister as they call each other their siblings. Everyone are saying they hope I came to stay. One professor in the Uniswa said ‘’Welcome home’’ even if I told that I came only for one semester.

Most people do speak English very well because that’s the main language at school, but very often they speak mixed SiSwati and English when they speak with each other and therefore it is funny to capture word here and there. To start a conversation you don’t only greet the other person and say ‘’Sawubona’’ which means ‘’Hello’’, but you ask them always also ‘’Unzani?’’ which means ‘’How are you?’’. After winning their heart by these magic words, the language can be changed to English.

I think the conditions of my accommodation on a 8 person dormy style flat located on the second floor of the main building of the hospital are actually almost luxurious to what I expected. There are spring mattresses, warm running water, a real shower, washing machine, Western toilet seat, microwawe, free WIFI, fridge and freezer, tv with one channel, and cleaning ladies mopping floors every day and changing sheets once a week. Our hallway consists mainly of administrative offices and some conference rooms. There are guards guarding the entrances and walking around the corridors during days and nights, so it’s definitely safe. And included to the rent are breakfast, 10 o’clock tea, lunch and dinner. Food is mainly toast bread, eggs, maize porridge, rice and chicken, but sometimes different cabbage sallads, corn flakes, sausages and fish.

These first 2 weeks I will be sharing this apartment with 2 Physisian assistant students from University of Kentucky, 2 medical students from Kansas University and one American nurse, so it has been a very welcome surprise to have a bigger group to share the first experiences of Swaziland! We go out for dinners normally. The nearest place is Mall 5 minutes walk down the hill with fast food restaurants. I should start taking example from my roomie who gets up at 6 am every morning and goes for 45 mins run outside when the sun has just risen. Just as soon as I have recovered from the flu..

Saturday trip up north

Today I had a lovely trip up north to beautiful Maguga Dam lake together with the Christian organization of the Faculty of Health. The day went fast with funny competitions, singing, dancing, playing, sunbathing, barbequeing and cruising on the lake. Luckily we decided to leave although it rained in the morning, because it stopped right when we made it to our destination and turned into 5 sunny warm hours, and the next rainy clouds didn’t surprise us before the late afternoon when we had just started eating and preparing to head back.

Friday crowns the week

Today the King opened the parliament and the news on tv, radio and newspaper were full of the speeches and promises.

I joined the first classes in my new 31 years old University in one of the three campuses in Mbabane. Today I studies with community mental health and occupational health students, and these 2 lessons already showed the wide variety of teaching in Swaziland. On occupational health lecture, the professor was dictating acronyms in occupational health risk assessing and their meanings from word to word and students were writing as fast as they could copying each word. On the contrary, the professor on the mental health lecture wanted students not to listen to his monologue, but to have a conversational approach and he asked questions from the students about human dimensions and adaptation process, giving right answers only after conversations. It's funny how regardless of the topic, the lesson changed at some moments also to sexual  health education and gender cultural role comparison.

In the evening I visited the Sommerfield Botanical Gardens together with the American housemates from the hospital and we had delicious dinner in the huts on the water.

Hyvää ystävänpäivää!

Mun ystävänpäivä sujui rattoisasti Luterilaisen kirkon taloustoimikunnan puheenjohtajan kanssa keskustellessa HIV/AIDS projektimahdollisuuksista Luterilaisen kirkon alla illan venyessä kahvittelusta illalliseksi keltaiseksi hyväntekeväisyystilaisuuden kunniaksi koristellussa kylpyläravintola-golfhotellissa, Mkhaya Game Reserven kulmalla. Projektin painopiste tulisi todennäköisesti olemaan lapsissa ja vanhuksissa, jotka ovat AIDS:n kaikista kurjimpia uhreja. Ensi viikolla olisi tiedossa projektin tarkempi muotoilu, tavoitteiden asettaminen, prosessin suunnittelu ja esittely kirkon johtoryhmälle. Ideat ovat lämpimästi tervetulleita!

Developing the Master's programme

What a coincidence that just before heading to exchange to Swaziland, I was involved to seminar ''Christian Values and Hope in Nursing'' of my school Diak, where the topic of the workshop which I facilitated was ''Love and forgiveness as a value at the master programme'', which will start in 2014; and right on the first day at University of Swaziland has a workshop together with municipal and ministry representatives and other specialists about formalizing the final curriculum of Master programme in Environmental Health for the suggestion for the stakeholders .

To give a little background, in 2009, the Africa Health Workforce Observatory noted that Swaziland still fell short  of World Health Organization Standards  with respect to the ratio of health service providers per capita, especially in terms of environmental and occupational health workers, due to brain drain, attrition and inadequate training programmes. The ever-growing challenges of industrialization, urbanization and the rapid technological advances in the global community have resulted in more complex and challenging environmental health problems.

The department of Environmental Health Science in the Faculty of Health Sciences is a centre of excellence for teaching, research, and community services in the field of environmental heath in Swaziland. Now they are in a process of transforming the old 5 year B.Sc. Environmental Health degree programme into 4 B.Sc programmes, namely B.Sc. Environmental Health Science, B.Sc. Environmental Management and Water Resources, B.Sc. Environmental, Management and Occupational Health and B.Sc. Environmental Health and Food Science.  Top of this the proposed M.Sc. programme was motivated by the need for highly trained cadres in Environmental Health in Swaziland. The aim of the Master's programme is to develop environmental health professionals who are able to work independently or with minimum supervision in addressing current and emerging environmental challenges in Swaziland, the SADC region, and the world at large.

I'm looking forward to hear how the suggestions will be welcomed and how soon the programme can be started. Swaziland is really struggling with lack of qualified workers in environmental health and more organized actions are needed. Meanwhile I'm eagerly waiting for the first lesson on this area of expertice of the Faculty of Health of UNISWA.

Ensimaistiaisia

Mbabane, Swazimaan lähes 100 000 asukaslukuinen pääkaupunki on ensivaikutelmaltaan lähinnä vuoristoinen, mielenkiintoinen sekoitus yksinkertaisia peltikojuja ja länsimaalaismaisia kauppakatuja, korkein aidoin aidattuja huviloita ja hökkeliasuntoja sekä yllättävän siistihköt kadut ja ihmisiä pukeutumisen perusteella kaikista kansan kerroksista. Kaupoista löytyy kaikkea mitä Euroopassakin.

Swazimaan yliopiston, UNISWAn, terveystieteiden Mbabane kampus oli kuitenkin hyvin kompakti verrattuna esimerkiksi reilun kymmenen kilometrin päässä olevaan monikymmen rakennuksiseen Kwalusenin kampukseen, joka on toinen kolmesta UNISWAn kampuksesta. Henkilökunta, opettajat ja opiskelijat ovat äärettömän ystävällisiä ja olemme paljon keskustelleet Suomen ja Swazimaan eroista ja yhtäläisyyksistä sekä yliopiston palveluista, kurssitarjonnasta, opiskelusta jne. Suomessa käyneitä on löytynyt niin kaupan kassalta, yliopiston opettajistosta kuin sairaalan henkilökunnasta. Yhteistyötä Turun amk:n, Diakin ja Swazimaan kanssa on rakennettu parisen kymmentä vuotta ja vuorotellen matkustettu kumppanuuskohteisiin niin kouluttautumaan ja kouluttamaan kuin projekteja kehittelemään ja ystävyysvierailuja tekemään. Projekti jonka puitteissa minä vaihto-opiskeluani suoritan on Cimon North South South Higher Education Institution Network Programme http://www.cimo.fi/ohjelmat/north-south-south

Manzini on lähes saman kokoinen kuin Mbabane ja yhtä vilkas niin päiväs- kuin yöaikaan. Asuntolat kaikkialla yksinkertaiset, mutta kaikkea löytyy, mitä tarvitseekin ja pieni vaatimattomuus vain romantisoi tunnelmaa. Valtavat kirjastot ovat täynnä aikaisemmin vapaaehtoisena toimineiden jättämiä kirjoja varmaan yli sadan vuoden ajalta. Työtä ovat tulleet aina jatkamaan uusia vapaaehtoisia siitä mihin edelliset ovat jääneet. Manzini Youth Caren vapaaehtoiset toivottivat meidät suomalaiset rattoisasti ensimmäisenä iltana yhteisellä illanvietolla ja pinaatti-sienilasagnella herkuttelulla tervetulleeksi. Myös sairaalassa on autettu alkuun ja Sister Magagulan kanssa voisi unohtua juttelemaan loputtomiin.

Swazimaassa koulutetaan sairaanhoitajia paitsi yliopistosta, myös parin vuoden ajan on koulutettu USA:n  Nazarene yliopiston Swazimaan kampuksella. Tapasin tänään johtavan opettajan Kevinin, joka kertoi mielenkiintoisia kertomuksia ja mielellään jakoi tietojaan, joista tässä higlighteja:

Vallassa Swazimaassa on kuningas Mswati 3.  Kuningas peri kruunun isältään, jolla oli 73 vaimoa. Ajatuksena on, että kansan yhtenäisyyttä tukee, että kuningas nai vaimon jokaisesta klaanista (mutta klaaneja on vähemmän kuin 73). Kuninkaan piti olla vaimon ainut poika, ja valinnan teki hallitus. Kuningataräiti on edelleen elossa ja molempien valokuvat ovat löytyneet esim tullin, guest housemme Cathmar Cottagen, yliopiston ja erään ravintolan seinältä.

Maassa julkaistaan kahta sanomalehteä, joista toinen on kuninkaallinen sanomalehti ja jotka ovat mielenkiintoista, mutta surullista luettavaa. Erittäin paljon kampanjoidaan lehdessä AIDSia vastaan. Samoin kuin kaduilla. Usein julkisista vessoista löytyy kondomisäiliöitä. AIDS työtä tekeviä organisaatioita on valtavasti ja kaikkialla törmää aiheeseen. AIDS-ongelma on syvällä kulttuurissa ja tauti jatkaa edelleen leviämistään. Pahimpia ongelman aiheuttajia ovat Sugar Daddyt, insesti ja ylipäätään kaikki mitä tapahtuu kodeissa ja joista ei kuuluisi puhua kotien ulkopuolella, yhtäaikainen moniavioisuus-verkosto, AIDS-lääkkeitä syömättömät äidit, jotka synnyttävät lapsia, joista neljäsosasta puolet saavat tartunnan ja tauti puhkeaa jossakin vaiheessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä yliopistolla puhutaan aiheesta.

Moniavioisuus on edelleen hyvin yleistä ja mies voi olla vaimojaan kymmeniä vuosia vanhempi. Myötäjäisinä toimivat vieläkin lehmät. Nykynuoret kuitenkin alkavat vähitellen rohkaistua haastamaan perinteisiä swazimaalaisia avioliittokäytänteitä ja ikävuosigäppiä. Modernia ja länsimaista tapaa astua avioliittoon vain yhden puolison kanssa kutsutaan ''White Weddingiksi''.

Ai niin, ja ensimmäinen scorpioni bongattu:

Sibebe rock conquered

Perfect weather for climbing and wondering

The earth is truly very red because of being so iron rich.

Follow the arrows drawn on the ground

No danger of wild animals, when even the cows where wandering free on the fields and hills

The grasshoppers where as big as a finger

Sibebe rock is the largest granite outcrop in the world

Beautiful views from top to all directions

Tulomatkan vaiheita

Odotettu päivä valkeni pakkasen kirpeänä ja lumisena. Seikkailu kutsuu ja lähdön hetki on käsillä. Uusi manner odottaa valloittajaansa. Kupliva jännitys täyttää mielen. Pakkanen vähän viilentää pomppivia ajatuksia.

Yllätyksiä aina mahtuu matkan varrelle. Jos pelkää ettei kaikki suju saumattomasti on parempi jäädä kotiin. Eivät meinanneet päästää lentokoneeseen. Tarvitsivat leimallisen todistuksen, että en aio oleskellä Etelä-Afrikassa kolmea kuukautta kauempaa. Swazimaassa saa re-entry permitill hakea oleskeluoikeutta 6 kuukaudeksi, mutta koska lentoni oli Johannesburgiin ja paluulento yli 3 kuukauden päässä eivät halunneet British Airvawesilla tyytyä vakuutteluihin. Onni on taksit ja salamannopea kv-koordinaattori Kyösti. 5 minuuttia ennen porttien sulkemista rinkka lähti liukuhihnalla kohti ruumaa ja jalat reippaaseen kävelyyn kohti Helsinki-Vantaan kauimmaisimpia lähtöportteja.

Pakkaamiseen aina käyttää kaiken ajan mitä on, oli sitä vähän tai paljon. Ja usein on eniten ikävä tavaroita, jotka eivät mahtuneet mukaan. Mutta kaikki kilot on kuitenkin hyödynnetty, että ei tässä ilmaa kuljeteta. Sivilisaatiota siellä kohteessakin on, ja mistäs sitä voi ennakoida kaikkea. Elämä muuttuisi tylsäksi.

Vuosien unelma on johdattanut minut Diakin vaihto-ohjelman kautta hakeutumaan Swazimaahan viettämään pohjoisen pallon puoliskon kevättä ja eteläisen pallonpuoliskon syksyä 2013, missiona oppia maailmasta, elämästä, ihmisistä ja itsestä, elää, nähdä, tuntea, kokea. Olo on onnellinen ja sekava, ennen kaikkea epätodellinen. Erilaista ja samanlaista on molempia paljon. Ensimmäinen tervetullut erilaisuus -5 asteesta 25 asteen lämpöön vuorokaudessa.

Shuttle-kyydille Johannesburgista Mbabaneen mahtui ainakin hökkelikyliä ja aidattuja lukaaleita, peltoa ja metsikköjä, englantia ja paikallisia kieliä, sadetta ja aurinkoa, hyväkuntoisia ja huonokuntoisia päällystettyjä teitä, tasaista ja vuoristoisempaa maisemaa, monta leimaa passiin ja kyyti kotiovelle. Päällisin puolin vaikuttaa turvalliselta, kun vain tiedostaa mihin aikaan liikkuu ja missä ja että maassa on paljon köyhiä, jotka tarttuvat tilaisuuteen, jos se heille tarjoillaan. Hintataso on keskitasoa Afrikan mittapuulla, Eurooppalaiselle edullista. Valkoihoisina eroitutaan massasta ja saadaan iloisia tervehdyksiä ja mitä kuuluu-kysymyksiä osaksemme.

Suomi-liittymä lakkasi toimimasta Swazimaan rajalla. Mut tavoittaa siis parhaiten muita viestintäkanavia pitkin. Cathmar Cottagen guest housessa saatiin nettiyhteydet toimimaan hyvin.

Täällä on ollut paljon myrskyjä ja ukkosta. Nettiantenniin oli iskenyt salama. Suihkuun ei saa mennä, jos ukkostaa, koska sähköisku voi iskeä läpi. Punainen erittäin rautapitoinen maaperä johtaa hyvin sähköä. Kosteus tiivistyy usvaksi ja märät pyyhkeet kuivavat kauan. Hyttysiä ei ole vielä näkynyt. Pimeä tulee aikaisin ja aamu valkenee varhain. Luontoäänet ympäröivät kaupungissakin.

Vastaanotto Mbabaneen oli lämmin. Pamela, iäkäs, kokenut, avulias, nelisenkymmentä vuotta Swazimaassa asunut yhteyshenkilö oli varannut meille combin Joburgista Mbabaneen, tehnyt majoitusvaraukset ja tulostanut re-entry permitin dokumentit, joita auttoi täyttämäänkin. Isäntäperhe on äärimmäisen vieraanvarainen. Mahdotonta olla viihtymättä.