Välireflektio

11 viikkoa Swazimaassa ovat olleet elämäni  ihmeellisimmät ja kummallisimmat viikot. Olen suunnattoman iloinen, että edessäpäin on vielä toiset 11 viikkoa. Tänään sain vaihtaa ajatuksia ja tunnelmia vastuuhenkilömme Pamelan ja muiden Diakin tyttöjen kanssa kuluneista viikoista, sillä heillä jo kotiinlähtö lähestyy.

Jokainen päivä on kielikylpy ja täynnä kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia. Afrikkalaisten elämänilo ja asenne olemisesta samaa verta ja yhtä perhettä tarttuu. Miljoonan asukkaan maassa tämä jopa onkin enemmän ja vähemmän totta, ja kaikki tuntevat jotakin kautta toisensa. Sen takia, esim perjantainen autonkuljettajamme jäi jo saman illan aikana kiinni valheestaan olevansa sinkku, kun hänen kälynsä kertoi siskonsa olevan edelleen hänen tietääkseen naimisissa kyseisen miekkosen kanssa. Tai kun kerroin opiskelutoverilleni, että pääsiäinen kului puutarhahommissa ja hän tiesi asuinalueen perusteella saman tien kenestä on kyse. Tuntuu ihan oudolta, että kaukana pohjoisessa on maa, jossa ihmiset kokevat, että naapurin ovikellon soittaminen on ihan ylivoimaista ja tuntemattomalta vastaantulijalta kuulumisten kysyminen peljästyttää.

Suunnaton konkreettinen arjen elintasokuilu saa kuitenkin vähän väliä tuntemaan itsensä liiaksi siunatuksi ja haluamaan maailmaan ekonomista oikeudenmukaisuutta. Ihmisiä kuolee kuin heinää, mutta asiat otetaan Jumalan kädestä ja elämä jatkuu. Kristinusko valtaa alaa ja kirkot täyttyvät sanankuulijoista mutta yhtä aikaa vaikka minkämoisia poppamiehiä ja vahvoja taikaskoja edelleen löytyy. Kristinusko on vielä nuori ja karismaattiset suuntaukset suosittuja eivätkä aina johda pysyviin eettisiin muutoksiin ja arvojen näkymiseen arjen tekoina. Toisaalta uskoisin, että kyse on kulttuuristakin. Yleinen sitoutuminen kaikkeen vain on niin suuri kynnys, liekö johtuen elämisestä vahvasti käsillä olevassa hetkessä koska huomisesta ei kukaan tiedä, alhaisesta koulutustasosta ja siten mahdollisuuksien tietämisen niukkuudesta vai koska on yleisesti hyväksyttyä olla vähemmän tehokas ja tuottelias. Afrikka muuttuu juuri niin hitaasti kuin sen kulttuuri ja ihmiset. Muutosvastarinta on aina vahva missäpäin maailmaa tahansa minkä tahansa asian kanssa.

Kiina tunkee Afrikkaan kovalla voimalla ja Swazimaahan erityisesti puolestaan Taiwan. Kauppasuhteet antavat mahdollisuuden tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, mikä on tärkeää afrikkalaiselle itsetunnolle sillä Afrikassa yleisesti koetaan, että pitäisi katsoa kohti muuta maailmaa ja oppia heidän tavat. Jos samalla poljetaan eettisiä pelisääntöjä ja annetaan korruption kukoistaa vapaasti, ei kuitenkaan päästä kovin pitkälle. Muutenkin Afrikkalainen tyyli vain ei ole ahkeruus, kuten yleisemmin Euroopassa ja Aasiassa, ja uskoisin Afrikan aina pysyvän jälkijunassa, jos halutaan hypätä Eurooppalaiseen tai Aasialaiseen kehitykseen ilman keinoja, osaamista, innovatiivisuutta ja ymmärrystä. Samalla Aasia kuten Eurooppakin tietenkin havittelee Afrikan luonnonvaroja omaan käyttöönsä. Tänään juttelin yhden sairaanhoitajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että yhteiskunnallisen järjestyksen takana on ihmismieli ja organisoiduissa länsimaissa on vähemmän vinksallaan olevat mielet, mutta uskaltaisin olla eri mieltä ja ajatella, että ihmisten ahneus vain on vähemmän mahdollista kontrolloidummassa, valvotummassa ja lakien noudattamista seuraavissa länsimaissa.

Meitä eurooppalaisia on 0,7 miljardia, afrikkalaisia yli miljardi ja aasialaisia 4 miljardia. Läntinen maailma on pieni vaikkakin voimakas vähemmistö maapallolla. Yhtä aikaa kun teknologian kehitys ja liikenne on tuonut koko maailman kotiovelle, on edelleen ajattelutavat ensimmäisestä ja kolmannesta maailmasta elävät vahvana niin lännessä kuin idässä, etelässä ja pohjoisessa. Voimme kuitenkin valita ajatella olevamme saman planeetan kansalaisia ja oppia toisiltamme. Afrikasta (eli Egyptistä) kerran kirjoitustaitokin levisi maailmaan. Meidän materialistista maailmaamme ei kannattaisi siirtää Afrikkaan, sillä länsimaissa on omat ongelmansa ja maailma on jo nyt pakahtumaisillaan tehokulutuksesta. Parasta on läsnä oleva ihminen, joka mahdollistaa Afrikkalaisten omavoimavaraistamisen, kestävien elintottumusten sisäistämisen, projektien käynnistämisen ja ylläpitämisen. Kyllä vain, elämä  tuntuisi kestämättömältä, jos ei joku projekti olisi koko ajan menossa ja siksi odotankin tulevia viikkoja ja uusien isompien ja pienempien projektien käynnistymistä. Ovat kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, että paljastan vasta myöhemmin mistä on kyse.