Syksy lähestyy

2 kuukautta täynnä ja ensimmäistä kertaa ajatus riisistä ja kanasta ja aamuiset  maapähkinäpaahtoleivät tuntui siltä että on aika uusien mausteiden, jotta tulisi vaihtelua, ja aamupaahtoleipien tilalle vaihtuivat toastit ja kana sai rinnalleen guacamolea ja peri periä. (avokadokausi on jo ohi, mutta löysin sattumalta katukauppiaan, jolla oli vielä avokadoja myynnissä) Kaksi kuukautta takana ja ensimmäistä kertaa aamulla tuntui ilma raikkaalta kun lämpötila oli yön aikana tippunut jopa alle 10 asteen vaikka päivällä nousikin tuttuun tapaan yli 20 asteen. (Paikalliset ovat jo kaivaneet toppatakit ja talvisaappaat esille.) Kaksi kuukautta täynnä ja ensimmäistä kertaa sairaala oli ilman vettä päivällä, sähköthän menee vähän väliä sillä vielä on rajuja ukkosilmoja vaikka onneksi tulevatkin aika nopeasti takaisin ja nettikin pitää pintansa eikä katkea kuin hetkeksi.

Jälkimmäiseen kuukauteen on mahtunut lisääntyvää paahtamista koulutehtävien parissa. Tenttejä on vähintään yksi per viikko plus kirjallisia yksilö- ja ryhmätehtäviä. Yllättävän hyvin aikatauluista pidetään kiinni vaikka aikakäsitykset muuten on löysiä yleisesti ottaen ja luentojen kanssa on miten sattuu, välillä pidetään välillä ei, yleensä ainakin yksi kolmasosa luennosta menee taukoihin, opettajan myöhästymiseen ja/tai luennon lopettamiseen reilusti ajoissa. Valtavasti uutta olen kuitenkin oppinut niin terveysalan hallinnosta, epidemiologiasta, tarttuvista taudeista, sosiologiasta kuin psykoterapiasta viimeksi tänään diakonisen sairaanhoitajan näkökulmasta hyödyllistä tietoa ihmisen spirituaaliteettisestä ulottuvuudesta. Englanninkielinen terminologiasanastoni on laajentanut, olen pysynyt opintojen tahdissa ja samalla tutustunut paremmin myös koulukavereihin, joilla on tosi mielenkiintoisia elämäntarinoita nuoreen ikään nähden.

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut syvällisempää tutustumista Swazimaalaiseen ruokavalioon alkaen paikallisesta maanviljelyksestä ja puutarhan istuttamisesta jatkuen paikallisen keittokirjan kirjoittajan opukseen tutustumiseen sekä lukemalla että ruokia maistelemalla.

Kuukausi on sisältänyt ympäristöterveyden edistämistä ympäristötietoisuutta lisäävän puistotapahtuman ja kulkueen muodossa, kierrätystä lapsille opettaen sekä tutustuen paikallisiin tiedotusorganisaatioihin, opiskelijoiden ympäristöjärjestöihin ja Turun ammattikorkeakoulun kuivakäymäläprojektiin.

Kuukauteen on mahtunut terveyden edistämistä niin hyväntekeväisyysillallisella, Wellness Centereihin vierailemalla, mobiiliteknologiaprojektia fasilitoimalla kuin sairaalan laaturyhmän materiaaleja urakoimalla. 

Ei tarvittu kuin kaksi kuukautta ja iltaisin luennoilta paluu maailman hämärtyessä sairaalan yläkertaan tuntuu ihanan kotoisalta. Aurinko on alkanut tippumaan taivaalta nopeammin ja välillä on kiire ehtiä kämpille ennen pimeää. Täyspimeys on jo puoli seitsemältä. Ollaan myös kämppisten kanssa ahkerasti yritetty tehdä itseämme tunnetuksi kaupungin terveysalan henkilökunnan keskuudessa ja usein saattaa joku pistäytyä käymään myöhäisiltapäivisin työvuoron loputtua tai kutsuttuna illalliselle tullessa unohtuen viiden minuutin sijaan viideksikymmeneksi parantamaan maailmaa. On aina yhtä rakastettavaa kuinka ihmisillä on aikaa toisilleen, deadlinejen takia voidaan vaikka valvoa yöllä, mutta aina voi kiireettömästi kunnolla tervehtiä tuttuja ja vaihtaa sanan jos kolmannenkin kuulumisia. Paikallisilla on muuten ihan uskomattoman hyvä kasvo- ja nimimuisti ja taksikuljettajakin tai kaupanmyyjä, jonka kanssa on vaihtanut pari sanaa jo seuraavalla kerralla on yhtä hymyä jo kaukaa uudestaan nähdessä. Swazimaalaisten nimissä on kuitenkin vielä tekemistä, kielen naksautuksia saa vielä kahdenkin kuukauden jälkeen harjoitella tosissaan.