Perjantaipäivä sujui rattoisasti tutustuessa kahden zimbabwelaisen fysioterapeutin ja yhden zimbabwelaisen toimintaterapeutin pyörittämässä RFM sairaalan fysioterapiayksikössä. Päivän aluksi puoli vuotta sitten sairaalassa aloittanut ensimmäinen toimintaterapeutti esitteli henkilökunnalle omaa työalaansa, kertoi miten toimintaterapia eroaa fysioterapiasta ja pyrki parantamaan moniammatillista yhteistyötä. Loppuaamupäivä kului potilaita vastaanottaessa, ensikertalaisia haastatellessa ja tutkiessa, pidempiaikaisia asiakkaita kuntouttaessa, liikunnallisia harjoituksia neuvoessa, hierontaa antaessa ja fyysisen toimintakyvyn kehittymistä edistäessä. Olosuhteiden vaatimattomuus ja apuvälineiden niukkuus vain antaa enemmän tilaa mielikuvitukselle. Iltapäivällä vierailimme osastoilla sänkypotilaiden luona, jotka eivät itse pääse fysioterapiapsastolle käymään ja joista lääkäri oli tehnyt lähetteet. On hankala sanoa, kuinka paljon hoitajat ottavat vastuuta osastojen potilaitten kuntouttamisesta, sillä kannustava asenne saati potilaiden avustaminen jätetään herkästi omaisten varaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti